Kyllä suku on ihana asia.

Sekä oma että Miehen suku aiheutti taas melkoiset otsasuonen pullistumat viime viikolla, kun käytiin kotopuolessa. Oma rakas äippäni oli sentään lievimmästä päästä ja tyytyi kertomaan, kuinka töissä kollegat ovat kyselleet, että "no koskas Dariana meinaa susta mummon tehdä". Äippä oli vastannut, että "eivätköhän nuo ilmoita viimeistään synnärille mennessä että nyt se tulee". :D Aiemmin äiti on mulle sanonut, että hänestä ei mummoa tehdä ennen kuin 50 vuotta on mittarissa (ei siis ennen vuotta 2013...), mutta taitaa mummovietti sittenkin pikkuhiljaa pesiytyä äippäänkin.

Myös mun mummo havahtui meidän siellä käydessä siihen faktaan, että me Miehen kanssa ollaan mitä parhaimmassa lastentekoiässä ja alkoi tietenkin tivata, että no mites. Ja koska mummolle nyt vaan on vaikea valehdella tai edes yrittää kiertää kysymystä, niin pakkohan se oli myöntää, että yritystä on. Nyt vain sitten kauhulla odotan tulevia visiittejä ja vatsanseutua tuijottelevaa mummoa, joka tietenkin alkaa hetimiten tyrkyttää neuvoja ja ohjeita...

Eniten otsasuonen tykytystä aiheutti kuitenkin Miehen veli, joka ei vieläkään ole suoraan meille (tai siis Miehelle) kertoillut oma-aloitteisesti lapsesta mitään. Ei niin yhtikäs mitään. Facebookiin oli iskenyt uuden (huonolaatuisen ja suttuisen) kuvan tytöstä, siinä kaikki. Vellosten isälle eli appiukolleni oli lanko sentään laitellut sähköpostina enemmänkin kuvia ja tietoja, ja sitä kautta sitten mekin saatiin nähdä pienokaisesta useampia otoksia. Kysyin sitten anopilta ohimennen, että onko ristiäisistä ilmoiteltu mitään. Onhan niistä - kummeille ja isovanhemmille. Ja lanko oli vieläpä jotenkin lohkaissut isälleen puhelimessa, että "ai pitäiskö teidätkin kutsua vai". o.O

Joo, ok, langolla ON tunnetusti vähän omalaatuinen huumorintaju, mutta kyllä pikkasen pisti harmittamaan tuollainen asenne. Etenkin mua harmittaa Miehen puolesta, koska tiedän, että Mies odottaa kovasti tulokkaan tapaamista, onhan kyseessä mahdollisesti meidän tulevien lasten ainut serkku. Toki tässä on vielä noin kuukausi aikaa ennen ristiäisiä ja Mies on pyydetty mukaan varpajaisiin parin viikon päästä, eli vielä lanko ehtii hyvinkin kutsua myös meidät ristiäisiin, mutta silti...

Noh, turha vetää vielä palkokasvia sieraimeen. Kai.

Mitä tulee niihin meidän tuleviin omiin pienokaisiin, tällä menolla niitä saa odotella vielä pitkään. Mulla on koulun kanssa kiire, Mies on töissä taas ihan väärissä vuoroissa ja halutkin on kateissa ainakin meikäläiseltä. En ole edes viiraillut ovulaatiolaskureiden kanssa tässä kierrossa ollenkaan. Onkohan tämäkin joku surullisenkuuluisa VAIHE lastenteossa? :P

Ei vieläkään. Prkl.

Otsikko kertonee olennaisen: ei tärpännyt tästäkään kierrosta.

Tirautin eilen ensimmäiset kunnon Pokemon-itkut epäraskautumiseni takia. Eilen aamulla kömmin vessaan ja huomasin menkkojen alkaneen, ja itkuhan siinä pääsi. Tosin olin nähnyt koko edellisen yön ahdistavia painajaisia aina parisuhteen rikkoutumisesta äidin syöpään ja ties mihin autokolareihin asti, ja kaiken lisäksi jo viikon verran vaivannut niskajumi ja päänsärky oli pitänyt v-käyrän sopivan korkealla. Ei siis ihme, että nousi tippa linssiin.

Alkaa olla vähän jo luovuttajafiilis, vaikka yritystä on takana vasta reilu 4kk. Mies sentään jaksaa olla positiivinen ja on "satavarma", että seuraavasta tärppää. Tosin mokoma ukonrutjake kehtasi ehdottaa, että seuraavassa kierrossa ei ihan välttis tarvitsisi raskautua, ettei lapsiparka synny joulukuussa ja ole siten aina luokkansa nuorin ja kärsi siitä. (Kiitti kulta, tiedän kyllä. Nimim. Synttärit joulupäivänä.)

Noh, vaikka vähän ahdistaakin koko vauvanhankinnan vaikeus, niin huumori ei sentään ole totaalisesti kadonnut. Jaksoin nimittäin hörähdellä jopa ääneen 25.2. Hesarissa olleelle Fingerporille.


(Kuva: HS.fi)