tiistai 29. kesäkuuta 2010

Ärrinpurrin.

Ei saavu kakkajalka vieläkään, ei. Puna-armeija sen sijaan valtasi tilukset jälleen eilen. Pärkkele. Luojalle kiitos kuukupissa, ilman sitä ärripurrittaisi ainakin tuplasti enemmän.

Eikä muuten herunut töitäkään, joten työttömänä ollaan loppukesä. Kivasti stressaa, kun tietää, että joudun elelemään Miehen siivellä kesän ajan ja siinä sivussa hakkaan päätä seinään gradun parissa. Stressikerroinhan tunnetusti nostattaa myös v-käyrää, mikä taas ei varsinaisesti ole mikään turn on ja näin ollen kakkajalan tekokin on täysin toisarvoinen seikka meidän huushollissa tällä hetkellä.

Miehen lomaan on noin kolme viikkoa aikaa, jospa sitten helpottais. Siihen asti purraan hammasta ja yritetään muistaa, että se mikä ei tapa, vituttaa.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Odottelua

Edellisessä postauksessa kiroamani parisuhteen kolmas osapuoli on häirinnyt meikäläisen elämää itse asiassa yllättävän vähän, vaikka alun perin pelkäsin jalkapallon valtaavan meidän telkkarin kokonaan. Mies on jopa yllättänyt positiivisesti pari kertaa ja laittanut pelin digiboksille talteen, että saan katsoa "oikeita ohjelmia". Aww.

Sen toisen kolmannen pyörän eli kakkajalan saapumisen ajankohta on yhä edelleen mysteeri. Viikonloppuna anoppilassa saunoessani huomasin, että maha olisi vähän niinkö pömpöllään ja turpeampi kuin normaalisti, mutta toisaalta en ole huomannut olotilassa mitään sen kummempia muutoksia. Mahaturpeus voi johtua myös siitä, etten ole alkukesän aikana juurikaan liikuntaa harrastellut (työpaikkapyöräilyssäkään ei kunto ehdi kohentua, koska matka kestää huimat 7-10 min vastatuulen voimakkuudesta riippuen).

Että odotellaan sit. Onhan tässä mitä odottaakin: kakkajalkaa, tietoa siitä, jatkuuko työt harjoittelun jälkeenkin, lottovoittoa, Miehen lomaa, parempia ja lämpimämpiä kelejä... You name it.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Hyvästi kotirauha.

Parisuhteeseemme on ilmestynyt kolmas osapuoli. Sen saapuminen ei ollut ihan täysi yllätys, koska olihan Mies kohkannut vierailijasta jo kuukausi-, jollei jopa vuositolkulla, mutta silti se muutti meille turhan äkkiä ja kuin varkain. Mies tutki pitkään ja hartaasti netin syövereitä perehtyen vierailijaan liittyvään informaatioon, laati aikatauluja ja printtaili niitä jääkaapin oveen aseteltavaksi. Strategiat on hiottu, työvuorot varmistettu ja todettu sopiviksi ja vaimoa lepytelty (liian vähän).

Jalkapallon MM-kisat on muotoutunut jo suorastaan kirosanaksi tässä huushollissa, ja kisat alkoi vasta eilen. Miksi helkkarissa sitä palloa pitää potkia KUUKAUDEN ajan, eihän olympialaisetkaan kestäneet kuin pari viikkoa?! En vaan tajua.

Onneksi on läppäri ja jättimäinen kasa leffoja, joita katsella makuuhuoneen rauhassa. Ylitöihin jääminenkin on onneksi aina vaihtoehto.