Omstart, omstart...

Ja kierrot senkun lyhenee: puna-armeija valtasi tilukset jälleen eilen, joten edelliselle kierrolle tuli mittaa säntilliset 28 päivää. Olen siis monen vuoden tauon jälkeen jälleen "keskivertonainen" mitä kuukautisiin tulee. :P Viimeksi kroppa on ollut näin täsmällinen pillereitä syödessä, luomuna olen aina vuotanut säännöllisen epäsäännöllisesti. Nähtävästi kroppaansa ei voi koskaan tuntea täysin, koska näin lyhyt kierto tuli kyllä ihan puskista.

Tällä kertaa en ollut edes pahemmin pettynyt, vaikkei kakkajalka ollutkaan saanut alkuaan. Olin siis nähtävästi osannut alitajuisesti olla toivomatta liikoja edellisen pettymyksen jälkeen. Mies sen sijaan mutristeli jonkin aikaa ja oli selvästi harmissaan, mikä tietysti harmitti sitten mua jälkeen päin. Pitää ehkä jutella Miehen kanssa asiasta jossain välissä ja kysellä, mikä fiilis sillä on.

Yritin aiemmin tänään laskea, monesko yrityskierto meillä on jo menossa. Päädyin tulokseen "aika hiivatin mones". Kohta vuosi on yritystä takana, eikä mitään tunnu tapahtuvan. Myönnettäköön, että ollaan oltu ajoittain TODELLA laiskoja edes yrittämään (milloin on flunssaa, milloin Miehellä kököt työvuorot, milloin helteet ja sukuloimisreissut...), mutta luulisi silti, että tässä ajassa olisi edes kerran sattunut onnetar kohdalle. Kohta alkaa tuntua, että lottovoittokin on todennäköisempi (siis pääpotti, neljää oikein ei lasketa) kuin lapsen saaminen alulle. :/

Ensi kuun lopulla olisi ystäväpariskunnan häät ja samassa tilaisuudessa parin esikoisen ristiäiset. Neuloin tulokkaalle myssyn, sukat ja tumput ristiäislahjaksi, ja harmitti ihan pirusti, ettei myssyn tulevana käyttäjänä olisi meidän oma muksu. Ehkä joku päivä vielä istun maha pystyssä samaisessa sohvannurkassa ja väkerrän sarjatuotantona myssyjä omalle nassikalle. Sitä päivää odotellessa...

"Kyllä se siitä."

Viime postauksessa purkautunut pettymys tuli käsiteltyä varsin tehokkaasti niissä kaverin pippaloissa. Jossain vaiheessa iltaa istuttiin ystävän kanssa vaatehuoneessa (:D) tuopit kourassa, meikäläinen tilitti vitutustaan ja kaveri kuunteli ja hoki otsikon lausetta. Ei ehkä äkkiseltään kovin lohduttava lause, mutta kummasti sen kuuleminen silti helpotti.

Heti seuraavalla viikolla pistinkin sitten töpinäksi: tilasin netistä ison läjän ovulaatiotestitikkuja, laskeskelin päiviä kalenteriin ja kävin jopa apteekista hakemassa foolihappotabletteja (joita tosin en ole vielä alkanut syödä, koska huomasin Multivitassakin olevan foolihappoa, eli syön vanhat vitamiinit ensin pois). Samoin pistin oman ja Miehen ruokavaliorempan käyntiin. Omalta osaltani päätin pistää alkoholin käytön totaalisesti tauolle (Miehelle moista kieltoa oli turha erikseen edes määrätä, koska ei sille ole viimeisen vuoden aikana maistunut kuin jokunen olut), ja vietetään Miehen kanssa myös suklaatonta ja sipsitöntä syyskuuta. Lokakuulle pitäisi keksiä myös joku lakkoilukohde, tähän mennessä mieleen on tulleet laku, leivokset ja limppari. Saapa nähdä, millaisen protestin Mies pistää pystyyn, se kun tykkää etenkin makeista leipomuksista. :D

Palatakseni varsinaiseen asiaan, ovistestit pääsi viime viikolla kunnolla käyttöön. Vahva positiivinen ilmestyi tikkuun keskiviikkona, eli ovulaatiosta alkaa olla jo viikon päivät. Miehellä onneksi oli aamuvuoroviikko, joten oltiin jopa kotosalla samaan aikaan ja ehdittiin touhuta useampana päivänä ennen ja jälkeen oviksen.

Nyt on menossa kp 22/29-31, eli viikon verran saan jännäillä vielä. Tosin tällä kertaa yritän olla odottamatta liikoja, ettei ala ottaa pannuun yhtä paljon kuin viime kerralla. Enkä varsinkaan lausu ääneen sanaa "raskaustesti", koska olen edelleen sitä mieltä, että se on kirottu tässä huushollissa! :D