Ei menny niinku Strömsössä

Eilen mulla oli harvinainen vapaapäivä keskellä viikkoa, joten tarkoitus oli olla kerrankin tehokas, herätä ajoissa, huushollata ja tehdä vaikka mitä rästijuttuja. Yleensä kun sellaisille pienille jutuille ei ole aikaa, kun ravaan koulussa, töissä, jumpalla ja niin edelleen. :P

Niinhän siinä sitten kävi, että Strömsö-meininki oli taas kaukana meikäläisen arjesta. Ihan ihmeellinen jumitus päällä heti aamutuimaan. Herätyskello pirisi yhdeksän aikoihin, jotta saisin itseni ajoissa sängystä ylös lukemaan esseekirjallisuutta (henkilöstöjohtamisen essee, 3-4 sivua, palautus lauantaina ja mulla kasassa 0 riviä tekstiä, höhö). Sen sijaan, että olisin ponnahtanut virkeänä sängystä heti ysiltä, torkutin ja kaivauduin yhä syvemmälle peiton alle, kunnes havahduin kaameaan nälkään puoli yhdeltätoista. Aamupuuroa syödessä surffasin netissä ja katsoin digiboksilta hömppää, ja aamukahvikin venähti niin myöhäiseksi, että sain vasta joskus puolen yhden (12:30!) aikaan juotua "aamukahvin" ja vaihdettua päivävaatteet ylle. Sittenkin pitikin jo kiitää bussilla keskustaan, käydä kirjastossa ja lounaalla ennen klo 15 kampaaja-aikaa.

Kampaajalta suoriuduttuani suuntasin kotiin, vakaana aikeenani vihdoin kaivella se esseekirja esiin ja alkaa työstää kirjoitustani, mutta kas kuinka ollakaan, Mies hinkusi itselleenkin hiustenleikkuuta, pyykkivuori oli kasvanut taas megalomaaniseksi ja syödäkin piti ennen jumppaa. Että sellainen vapaapäivä tällä kertaa.

***

Viime päivinä mulla on ollut muuten ihan kummallisia fiiliksiä. Nyt mennään kp24:ssa, eli puna-armeijaa voisi teoriassa odottaa saapuvaksi ensi viikon loppupuolella. Pari päivää sitten alavatsaa kuitenkin kummasti nippaili, ja mikä oudointa, mun teki mieli MAITOA. Viimeksi olen juonut maitoa ihan sellaisenaan joskus yläasteella tai lukiossa, ja sittemmin laktoosivamman takia maito on siirtynyt lähinnä kahvin ja teen laimentajaksi, mutta nyt piti saada juoda maitoa ihan sellaisenaan (=ilman kaakaota :P). Hämmentävää. Toivottavasti tää on merkki jostain muustakin kuin siitä, että urheilun väsyttämä kroppani tarvitsee enemmän proteiinia...

Tunnustan!

Miraana ja Mymmeli ystävällisesti jakoivat mulle tunnustuksen, kiitosta vaan! Elämäni ensimmäinen blogitunnustus, vaikka bloggarina olenkin viihtynyt jo melkein puolitoista vuotta, hih. :)

"The Gorgeous Blogger - palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."

Milloin aloitit blogisi:
Piti ihan luntata arkistosta. :P Ensimmäinen blogimerkintäni on marraskuulta 2009.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea blogisi käsittelee:
Pääsääntöisesti raskaaksi tulemisen yrittämisestä, mutta välillä kirjoittelen ihan perusarjesta ja omista tuntemuksista. Vauvakuumeblogiksi en ole koskaan tätä mieltänyt, koska en koe potevani varsinaista vauvakuumetta.

Mikä sai sinut aloittamaan blogisi kirjoittamisen:
No se raskaaksi tulemisen yrittäminen. Tarvitsin jonkin kanavan, jonne purkaa ajatuksia ja tuntemuksia lapsen hankkimiseen ja sen vaikeuteen liittyen, koska en kehdanut kaataa kaikkea Miehen tai kavereiden niskaan. Lisäksi tarvitsin anonyymin avautumiskanavan: kirjoitan toistakin blogia lähinnä opiskelu- ja työkuvioihin liittyen, mutta omalla nimelläni, enkä tätä blogia perustaessa ollut valmis vuodattamaan lapsihaaveitani kaikille tutuille.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi:
Jos blogin ulkoasusta puhutaan, niin en juurikaan mitään. Uudistin vastikään ulkoasun, enkä ole niin nörtti tai pedantti, että jaksaisin sen kummemmin säätää html:n parissa. Sisältö taas...Suurin ja toivotuin muutos olisi tietysti se, että raskaaksi yrittämisen sijaan tuskailisin blogiteksteissäni raskaana olemista, mutta siihen kun ei pelkällä tahdonvoimalla pysty vaikuttamaan. :/ 

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin:
Tätä pitäisi ehkä kysyä ennemmin blogini lukijoilta, itsekriittisenä ihmisenä kun en kuitenkaan osaisi markkinoida tai kehua blogiani sen kummemmin. :D Tosin olen huomannut, että joihinkin raskaus- ja vauvahaaveblogeihin verrattuna omat tekstini eivät juurikaan vilise yksityiskohtia tai kiertojen tunnontarkkaa seurailua, vaan olen tähän asti kuvaillut raskautumisyrityksiämme suhteellisen neutraalisti. Vaikka kirjoitankin mahdollisimman anonyymisti, en silti koe tarpeelliseksi kertoa ihan kaikkea kroppani toiminnasta netissä. :P

Tunnustus näkyi osuneen jo aika monelle seuraamalleni bloggarille, joten sen sijaan, että nimeäisin erikseen viisi bloggaria, jaan tunnustuksen KAIKILLE vakilukijoille ja satunnaisillekin kävijöille. Ottakaa koppi, ja pysykää ihanina! ;)

Ei ole totta.

Kp 16. Tein iltapäivällä kierron ensimmäisen ovistestin, ihan vaan päästäkseni niistä mokomista liuskoista eroon (roskiinhan ei hyvää tavaraa tietenkään voi heittää). Arvelin jo etukäteen, että tuskin saan testiin mitään viivoja edes näkymään, vaikka olinkin yrittänyt olla käymättä vessassa pariin tuntiin ja jättänyt päiväkahvinkin väliin.

Kaksi viivaahan siihen liuskaan sitten pärähti. Ihan testausajan puitteissa, ja lähestulkoon yhtä vahvoja olivat. Siis mitä helvettiä, ovuloinko mä nyt sitten jo tällä viikolla, vaikka kalenterin ja aiempien kiertojen keskiarvojen mukaan oviksen piti venyä ensi maanantaille?! En jummarra. Siis olenhan mä aina joka paikassa ajoissa ja muutenkin hätäinen, mutta että ovulaatiokin tapahtuu melkein viikon etuajassa...

Taidan varmuuden vuoksi kellistää Miehen kunhan se kotiutuu reilun tunnin päästä. Tuskin sillä mitään sitä vastaankaan on. :P

Kp 15

Kierto on kivasti taas siinä vaiheessa, että ovistestit pitäisi kaivaa naftaliinista. Niitä saamarin liuskatestejä on vieläkin (!) jäljellä sen verran, että tämä kierto pitäisi saada tikuteltua ihan kepoisesti, mutta kun EI HUVITA. Oikeesti. En vaan jaksaisi arvailla ja pyöritellä liuskoja kolmen eri lampun alla viivan bongaamiseksi. Rahatilanne ei kuitenkaan antaisi periksi digitesteihin investointiin, joten kai se on tyytyminen siihen mitä on.

Mies on tällä viikolla iltavuorossa ja mun koulu ja muut menot painottuu lähinnä aamupäivään, joten saapa nähdä, missä välissä ollaan taas yhtä aikaa kotona. On se ny jumankauta, kun seksikin pitää jo aikatauluttaa. Mä kun luulin, että tähän pisteeseen päädyttäisiin vasta vuosi(kymment)en naimisissaolon jälkeen: seksiä kerran kuussa lauantaina ennen saunaa, synttäripäivänä ja hääpäivänä. Ja silloinkin vain, jos kumpikin on hyvällä tuulella. :D

Synnytysteltta ja muita uutuuksia

Kyllä sosiaalinen media on hieno asia. Terveydenhoitajaksi opiskeleva tuttava oli jakanut Facebookissa linkin tähän keskusteluun, ja tokihan näin Vauva-lehden mahdollisena tulevana kohdeyleisönä piti käydä lukemassa, mistä ihmeestä on kyse. :D

Olin sinnikäs ja jaksoin lukea koko ketjun läpi, ja täytyy kyllä myöntää, että suomalaisilla on sarkasmin jalo taito yhä voimissaan. Ääneen hörähdykset ansaitsivat ainakin synnytysteltta, sokaistu sairaalahenkilökunta, haaremihousut jalassa synnyttäminen ja epäilys siitä, kuinka vastasyntynyt varmasti traumatisoituu nähdessään puolialastoman äitinsä heti elämänsä ensimetreillä. Päivän huutonauru -palkinto menee kuitenkin tälle kommentille:

Meillä oli tämän häveliäisyyskysymyksen vuoksi sokea miespuolinen kätilö. Kutsumme häntä leikkisästi Stevie Wonderiksi, onhan lapsen syntymä aina ihme!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

P.S: Jos meillä koskaan päästään synnytyssaliin asti, mä ainakin vaadin Miehelle synnytysburkhaa! :D

Tikattuna kohti kevättä

Ohi meni tälläkin kertaa, menkat alkoi tiistaina ja kierron pituudeksi tuli 33 päivää. Maanantai-iltana päästin mieleeni varovaisen toiveen, että josko sittenkin vihdoin ja viimein olis tärpännyt, mutta pettymään jouduttiin jälleen. :(

Menkkakivut oli muuten jälleen ihan JÄRJETTÖMÄT. Kävin keskiviikkona lääkärissä poistattamassa sisäreidestä koholle nousseen luomen, ja kyllä kohdun krampit kummasti vei ajatukset pois reiden operaatiosta. Lääkärikin ihmetteli puudutuspiikkiä iskiessään, kun ähisin tuskasta ja purin alahuulta halki, että mites se piikki nyt noin ikävältä tuntuu, yleensä se vaan nipistelee. Teki mieli sanoa, että iskepä toinen mokoma tuohon alavatsaan, niin ei tarvi könytä kotiin kaksin kerroin taittuneena...

Reidessä on nyt sitten kivasti pari tikkiä, jotka kiristää ja kutittaa koko ajan, ja tikkien poisto on vasta viikon päästä. Mies alkoi heti miettiä, että mitenkähän mun seuraava ovulaatio ajoittuu, onko haava parantunut siihen mennessä vai pitääkö tässä kierrossa olla jotenkin ekstravarovainen, ettei reisivaltimo ala suihkuta kesken lemmenleikkien... Kaikkea sekin pohtii. :D

Noin muuten arki sujuu aika samoja kaavoja kuin ennenkin. Tosin nyt kun valoa on pikkuhiljaa enemmän, huomaan olevani vähän vähemmän väsynyt kuin vielä alkuvuodesta. Luennoilta tullessa ensimmäinen ajatus kotona ei enää aina ole sohvalle rötvähtäminen, vaan olen jopa jaksanut huushollata, laitella ruokaa ja välillä erehtynyt jopa leipomaan! Jumpallakin olen käynyt ahkerasti pari viikkoa, nyt tosin tulee tuon reiden takia ainakin viikon tauko, koska tikit tuskin tykkää hyvää bodypumpissa kykkimisestä. Zumba on edelleen testaamatta, mutta ehkä sinnekin erehdyn vielä tämän kevään aikana. :P

Näillä eväillä viikonloppuun.