Kehitysaskeleita

Vaikkei ulkona vallitsevasta kelistä näin voisikaan päätellä, kohta on jo kesäkuu. Mitä hittoa, vastahan oli maassa hanki ja järvet jäässä, ja mun pötsi valtavaakin valtavampi.

Parissa viikossa Pimu on ottanut taas kunnon harppauksia matkalla sylivauvasta vähemmän sylivauvaksi. Leikkimatolla viihdytään entistä pidempiä pätkiä, ja lelut on alkaneet kiinnostaa ihan uudella tavalla. Pimu on tänään mm. hoksannut, että lelukaaressa roikkuva valas helisee, jos sitä vetää vatsassa roikkuvasta narusta, ja narun päässä killuva tähti (joo, tää vaatis ehkä kuvallisen demonstraation, sen verran oudon näköinen viritys tuo on) on eksynyt pari kertaa Pimun suuhun asti. Pimu myös selvästi osoittaa turhautumisen merkkejä ja hermostuu, kun lelu ei osukaan käteen parin huitaisun jälkeen vaan roikkuu ilkkuen naaman edessä. Pienelle ei tietysti saisi nauraa, mutta onhan tuo nyt huvittavan näköistä, kun toinen oikein kieli keskellä suuta huitoo ja kurkottelee lelua ja sitten suuttuu, kun ei ihan silmän ja käden koordinaatio vielä kohtaa. :D

2,5-kuinen tyttö on myös alkanut vähän jokellella ja on pari kertaa naurahtanut ääneenkin, mutta kunnon röhönaurua ei olla vielä kuultu: väsynyt kitinä ja käninä on sen sijaan edelleen tuttu äänimaisema näin kotioloissa. Pimulla on menossa ah niin ihana vaihe, jossa 40 minuutin päiväunet on suorastaan harvinaisen pitkä unipätkä, ja unen tuloon vaaditaan yleensä joko tissi tai liikkuvat vaunut. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä rotarokotteen jälkivaikutukset (jotka ovat onneksi hiipumaan päin) ja epäilyttävästi tiheän imun kautta muistuttava maratonruokailutahti, niin kyllä on elämä kuulkaa lystiä... Mutta toisin kuin Pimun elämän alkumetreillä, nyt ei tee joka itkukohtauksen yllättäessä mieli myydä vauvaa mustalaisille tai piiloutua korvatulpat korvissa vessaan itkemään - itkun syy nimittäin selviää nykyään entistä nopeammin, kun "apua apua miksi se TAAS huutaa" -paniikin sijaan osaan jo käydä perus-checklistin läpi: jos sillä ei ole a) nälkä tai b) märkä vaippa, se c) kaipaa syliä tai d) on saatanan väsynyt ja olisi aika tainnuttaa unille.

Vaunulenkkeily on alkanut innostaa mua entistä enemmän nyt, kun Pimulla on "nukahdan vain, jos vaunut liikkuvat" -vaihe: jos mielii tytön nukkuvan päiväunia, on PAKKO lähteä sen kanssa ulos, mieluummin vähän pidemmälle kuin lähikauppaan ja takaisin. Kaivoin jopa sykemittarin naftaliinista viikonloppuna, että saisin itselleni todistusaineistoa siitä, että olen joskus kuluttanutkin kaloreita enkä vain hamstrannut niitä syöpöttelemällä. Eihän siitä lenkkeilystä mulle itselleni juurikaan sanottavaa hyötyä ole, jos tunnin kävelyn jälkeen palkitsen itseni pullapalalla tai suklaapatukalla, mutta ainakin yritystä on. Ja ehkä kesän aikana opin korvaamaan suklaan ja pullan vaikka hedelmillä tai jollain vähän terveellisemmällä herkulla. ;P

Viikon päästä on taas edessä reissu Savoon, Miehen kummitäti menee naimisiin. Kuriirifirma toimitti mulle tänään sopivasti Boobin imetysmekon juhlia varten, joten nyt ei tarvitse panikoida omasta pukeutumisestakaan. Pimukin mahtuu ristiäisvaatteisiinsa vielä, joten nou hätä.

Ristiäiset

Kuten luvattua, kirjoittelen ihan erikseen viime lauantaina vietetyistä ristiäisistä, niin ei huku tuonne muun tekstin sekaan. Parempia kuvia tosin edelleen odotellessa...

Vaikka loppupeleissä mulle jäi todella vähän tehtävää ja muistettavaa ristiäisjärjestelyistä, onnistuin siltikin vetämään kunnon stressin päälle monestakin asiasta. Missä vaatteissa onnistuu imetys, onkohan kirkolla lastenhoitohuonetta, entä jos kertisvaippa falskaa ja Pimun vaatteet on heti kättelyssä paskaiset, mitä kaikkea tykötarvetta pitää raahata pitkin päivää mukana jne. Stressin aiheet oli kuitenkin suurelta osin turhia, ja päivä sujui varsin mainiosti.

Juhlaa vietettiin meidän omalla lähikirkolla, jonka seurakuntasalissa myös kahviteltiin (meille kotiin olisi ollut ihan hullua yrittää mahduttaa koko vierasmäärää, eikä mulla olisi ollut astioitakaan koko porukalle...). Mä itse paistoin vieraille riisipiirakoita ja tein yhdessä Pimun kummitädin kanssa munavoita, ja kyseinen kummitäti väsäsi täytekakun. Lisäksi anoppi kantoi kortensa kekoon tuomalla pullaa, kuivakakkua ja pikkuleipiä - joita nyt tursuilee meidän pakastimesta, koska eihän 15 henkeä millään syö parissa tunnissa niin paljoa herkkuja. :P

Yksityiskohta ristiäiskakusta. Oikean reunan sydämestä voivat nokkelimmatpokkelimmat hoksatakin, mikä Pimun etunimeksi on valikoitunut...

Kaste itsessään meni kohtalaisen mukavasti. Vaikka syötinkin Pimun vielä ennen tilaisuutta ja vaihdettiin kuiva vaippa, tyttö silti päätti itkeskellä ja kitistä kummisetänsä sylissä melkein koko kasteen ajan ja nukahti vasta loppusiunausten aikana - päästettyään ensin vaippaan kunnon sonnat. :D Pimun kummeiksi oltiin pyydetty samaiset ystävät, jotka aikoinaan toimivat mun ja Miehen häissä kaasona ja bestmanina, ja lisäksi ylimääräisenä pakanakummina toimi mun pitkäaikainen ystävä, joka myös soitti pianoa ja lauloi kirkossa mun pyynnöstä Juha Tapion Kauniin ihmisen pari ensimmäistä säkeistöä.

Mun suurella vaivalla ja jännetuppitulehduksia ennakoivalla vauhdilla neuloma kastemekko

 Kahvittelujen ajan tyttö viihtyi välillä mummojen sylissä, välillä auton turvakaukalossa. Kahvilla viihdyttiin porukalla reilu tunti, sitten osa vieraista alkoi tehdä lähtöä takaisin kotikonnuille ja me loput lähdettiin ravintolaan syömään. Jälkikäteen ajatellen Pimun vieminen meluisaan Amarilloon saattoi olla vikatikki, koska Pimua selvästi välillä hermostutti ympärillä oleva kuhina, mutta onneksi saatiin ilta rauhoitettua kotona ja hyvittelin Pimulle pitkää päivää sylittelemällä ja tissittelemällä pitkän kaavan mukaan.

Kuvakehystä kerrakseen.

Ristiäislahjoissa vanhemmat sukulaiset eivät olleet juuri mielikuvitusta käyttäneet: mun isovanhemmat ja täti perheineen antoivat rahaa (käteisenä tietenkin - olisi pitänyt antaa Pimun tilinumero ja pyytää lahjukset suoraan sinne...), Miehen vanhemmat rahalahjuksen lisäksi valokuvakehyksen ja mun toiset isovanhemmat valokuva-albumin. Lisäksi Pimun sylikummisetä hankki valokuvakehyksen ja kummilusikan, joten nyt ainakin riittää kaiverrutettavaa... Muut kummit sentään yllättivät positiivisesti, sillä Pimun kummitäti hankki Pimulle jo ennakkoon yhdessä sovitun "vauva"-kirjan (jossa riittää sivuja täytettäväksi 18 ikävuoteen asti, hih) ja "pummisetä" E. Uspenskin Fedja-setä-kokoelman. Miehen veljen porukalta (joka ei muuten saapunut ristiäisiin eikä ilmoittanut mulle perumisestaan mitään, prkl) Pimu sai appivanhempien mukana vaatelähetyksen, jossa oli sekä kirpparilöytöjä että muutama uusi vaatekappale.

Nyt sitten odotellaan seuraavia juhlapyhiä, että kuinka mielikuvituksellisia lahjoja sukulaiset silloin Pimulle keksivät... Pitää ehkä hyvissä ajoin ennen joulua alkaa puhua, mitä Pimu tarvitsee - tai mitä leluja äiti hyväksyy. :P Vaan eipä rahalahjakaan huono ole, etenkään kun seuraava isompi ostos Pimulle todennäköisesti on syöttötuoli. Stokken Tripp trapp olisi aika kiva...

2 kk välietappi

Viikonloppu oli tässä huushollissa yhtä juhlaa: lauantaina vietettiin Pimun ristiäisiä, sunnuntai oli äitienpäivä ja maanantaina Pimu täytti 2 kk. Tosin näistä kolmesta juhlasta varsinaisesti kekkeröitiin vain ristiäisiä, äitienpäivän ja kuukausietapin juhlinta rajoittui ristiäisten rääppiäisiin (täytekakkua aamupalaksi jne...) ja kotona pöllöilyyn. Ristiäisistä postailen erikseen, kunhan saan appiukolta ja muilta juhlissa olleilta valokuvia, meidän kameralla otetuissa otoksissa ei hirveän edustavia kuvia ole joukossa.

Pimun 2-kuukautisneuvolassa käytiin tänä aamuna, eikä vieläkään päästy oman terkkarin juttusille, koska terkka oli (taas vaihteeksi!) lomalla ja sijainen sairastunut. Käytiin sitten toisen alueen terkkarilla, joka onneksi oli tuttu lääkärineuvolareissulta ja näin ollen edes vähäsen kärryillä siitä, miten meidän perheessä hommat sujuu.

Pimu mittautti jälleen komeat lukemat: painoa 5530 g, pituutta 60 cm ja pipokoko 39 cm. Nollakäyrän tuntumassa siis mennään. Neuvolakorttiin terkkari kirjasi tytön olevan "virkeä naureskelija" ja "hymy vanhemmille hieno!" Terkkari totesi Pimun olevan myös todella jäntevä - ehkä jopa liiankin jäntevä - ja saatiin mukaan asento-ohjeita ja käsky jumppauttaa ja rentouttaa Pimua mahdollisimman paljon. Pimu sai myös ensimmäisen annoksen rotarokotetta, saas nähdä miten sekaisin pienen pakki siitä menee.

2 kk päivänä.

Arjen rutiinit alkaa pikku hiljaa hahmottua. Viimeisen viikon ajan Pimu on räväyttänyt silmät auki aika tarkalleen aamukuudelta, jolloin mä tarjoan rintaa ja Pimu syöpöttelee hieman, jos sille päälle sattuu. Ylös sängystä noustaan 8-9 välillä, Pimu lököttelee sitterissä tai leikkimatolla juttelemassa leluille sen aikaa, että mä saan tehtyä itselleni aamupalan. Aamupalan jälkeen Pimu syö muutaman kerran noin tunnin puolentoista välein, ja puolenpäivän aikaan mä alan tainnuttaa Pimua vaunuihin parvekkeelle päiväunille. Päivän pitkien päikkäreiden pituus vaihtelee puolestatoista tunnista jopa kolmeen tai neljään tuntiin, ja sillä välin mä ehdin tehdä ruokaa, syödä, siivota, pyykätä tai ihan vaan istua ja neuloa telkkarin ääressä.

"Älä nyt iskä kuvaa, tai mäjäytän nyrkillä!"

Ilta-ajat meillä ollaankin sitten vaihtelevalla tuulella: välillä Pimu viihtyy hyvinkin itsekseen hetken leikkimatolla ärisemässä ja huutelemassa leluille, välillä taas kelpaa vain syli ja tissillä olo. Viimeistään kahdeksan aikaan ollaan alettu rauhoittaa menoa yötä varten, vaihdettu Pimulle yöhaalari päälle ja siirrytty lopulta makuuhuoneeseen iltasyötöille. Päivässä kertyviä syöttöjä en ole enää pitkään aikaan laskenut, mutta väittäisin niitä sen vähintään kahdeksan kertyvän vuorokauden mittaan. Öisin Pimu herää syömään tai touhuamaan yleensä kerran tai kahdesti, yösyötöt on usein lyhyitä ja intensiivisiä.

Pimun sosiaalisuudessa ja seurustelussa on selvä ero kuukauden takaiseen. Pimu ääntelee paljon enemmän ja hymyilee mut tai Miehen nähdessään, ja leikkimaton lelut ja muut härvelit kiinnostavat. Lelukaaressa roikkuva Libero-kukka tuntuu olevan tämän hetken lemppari, ainakin tiiviistä tuijotuksesta päätellen. :D

Näillä eväillä eteenpäin. Nyt leikkimatolta alkaa kuulua nälkä-ähinää...

Oma napa lähinnä

Nyt kun Pimun syntymästä on kulunut tasan 8 viikkoa, alkaa meikäläisen kroppakin olla pikku hiljaa ennallaan. Tai no, niin ennallaan kuin se vain voi olla: ihan ilman taisteluarpia ei tästäkään urakasta ole selvitty.

Parina viimeisenä raskausviikkona mulla oli todella tukalat oltavat, ja vaikka kuinka rasvailin ja toivoin parasta, jäi Pimun yksiörempasta silti mojovat jäljet vatsanahkaan. Paitsi navan ympärille, myös alavatsaan ilmestyi loppuvaiheessa reiluja raskausarpia, jotka nyt sitten kaikessa tummanvioletissa komeudessaan takaavat sen, ettei tämä mutsi takuuvarmasti keikistele bikineissä julkisilla uimarannoilla tänä kesänä.

Tilanne rv 40+5. Eikä se pötsi tuosta paljon muuttunut loppuaikana, ei edes laskeutunut.

4 viikkoa synnytyksen jälkeen. Sektioarpi sentään jää alkkareiden alle piiloon.

Mä en vielä oikein tiedä, ällöttääkö tämä kaikki arpinen löysä vatsanahka mua vai ei. Noille arville nyt ei paljon muuta voi kuin antaa aikaa, mutta niille ylimääräisille 5-6 kilolle, jotka raskausajan mässäily mulle jätti, pitäisi kyllä tehdä jotain. Jospa kevään ja kesän edetessä vaunulenkkeily alkaisi innostaa enemmän. Ja viimeistään syksyllähän taas alkaa kaikki uudet vauvajumpparyhmät ja muut harrastusmahdollisuudet, joten nou hätä. Ainut poistumis-deadline, jonka noille läskeille asetan, on joulukuun alku, jolloin pitäisi edustaa ystävän kaasona.

Noin muuten kroppa tuntuu palanneen ennalleen: tissit on kellonajasta ja imetystahdista riippuen isot pallot tai raskaana roikkuvat säkit, jollaiset ne oli raskausaikanakin, selkä- ja hartiavaivat on helpottaneet hieman eturepun kadottua ja nukkumaan käydessä on mukavaa, kun kukaan ei potki virtsarakkoon tai pukkaa päällä palleaan. Raskausajan kummallisuuksista sen sijaan päälle on jäänyt kynsien tolkuton kasvuvauhti ja hiusten nopeampi rasvoittumistahti sekä hikoilu. Kaiken kaikkiaan voin siis pikkuhiljaa tuntea olevani jälleen nainen enkä ryhävalas. :D

Lauantain ristiäisten aiheuttama vaateprobleema sai mut miettimään sitäkin, että onko mun vaatekaapissa enää mulle sopivia vaatteita lainkaan. Tähän asti olen laiskana vetänyt jalkaan joko tuulihousut tai äitiysfarkut, koska tiedän, ettei kummatkaan niistä purista, mutta ehkä pitäisi tsekata myös muut vaatekaappiin marinoituneet vaatekappaleet. Samoin yläosia ja paitoja pitäisi ehkä tarkastella uudemman kerran, lähinnä ajatuksella "voinko imettää tässä ja haittaako, jos se on kohta puklussa/paskassa/tiesmissäeritteessä". Neljällä imetyspaidalla kun ei taida pitkälle pötkiä, jos kerran tarkoitus on imettää Pimua vielä ainakin puoli vuotta tästä eteenpäin...

Nyt keittiön pikasiivous ja lounas, pappi on tulossa kastekeskusteluun puolen tunnin päästä.

Mummoenergiaa

Kyllä mummeissa vaan on jotain taikaa. Iän tuoma kokemus hakkaa esikoisäidin vaistot kyllä ihan kuusnolla.

Mun äiti tuli eilen meille kylään pariksi yöksi, kun sattui olemaan vapaalla ja oli viimeksi nähnyt Pimun meidän kotiutuessa sairaalasta. Ja kuinka ollakaan: meidän pieni kitisijä on ollut melkeinpä täydellinen pikkuvauva siitä pitäen, kun mummi tuli taloon. Eilisillan Pimu ja mummi viettivät sylitellen ja olkkarissa höpötellen ja mummi sai jopa Pimun nukahtamaan melkein tunniksi sillä välin, kun mä kävin saunassa (ah mitä luksusta!).

Tänään taasen käytiin aamupäivällä porukalla kaupassa, Pimu nukahti perinteiseen tyyliinsä vaunuihin ja mä epäilin, että näinköhän se taas herää heti kun päästään takaisin kotiin. Noh, kotiovella mummi sitten otti ja heitti Pimun vaunuissa parvekkeelle, jossa tyttö tempoi unta kuuppaan kolmisen tuntia. Tällä välin mä ehdin syödä rauhassa - ja lämpimänä! - ruoan, pyyhkiä asunnosta pölyt, juoda kupin teetä ja järjestellä kuukausitolkulla tulostimen päällä lojuneet laskut ja muut paperit oikeisiin kansioihinsa. Pimun herättyä päikkäreiltä mummi ottikin sitten tytön viihdyttämisen jälleen asiakseen, vaihtoi vaipat ja hoiteli muutenkin tyttöä niin paljon, että mun tehtäväksi jäi vain imetys ja oman vatsan täyteen tankkaus sopivin väliajoin. Kahdeksan aikaan otin Pimun viereen sohvalle syöpöttelemään, tyttö sippasi Suomen lätkämatsin ekan erän aikana eikä herännyt, vaikka vein sen äsken pinnasänkyyn nukkumaan. (Tosin kestovaipassa ja päivävaatteet päällä - saas nähdä missä vaiheessa tyttö herää läpimärkään Imsevimseen...) Mun puolesta mummi saa siis kyläillä useamminkin, jos hommat sujuu vierailuilla aina näin mallikkaasti. :D

Viikon päästä lauantaina on Pimun ristiäiset, vihdoin ja viimein. Pimulle on hankittu puolikas asukokonaisuus (vain body puuttuu), kakun leipominen ja muut evästykset on delegoitu kummitädille ja anopille, papin tapaaminen on keskiviikkona ja kodin siivouksesta ei tarvitse stressata, koska ristiäiskahvit nautiskellaan kirkolla. Ainoastaan mun vaatetus tuottaa päänvaivaa: koska Pimu on totaalisesti vieroittunut tutista eikä näin ollen syö pullostakaan, mun pitää taikoa jostain itselleni juhlava ja imetysteknisesti toimiva asukokonaisuus. LOL kääk apua. Kampaajallekaan en enää taida ehtiä, koska mun vakipaikassa eli kaupungin ainoassa ekokampaamossa on aina ajat kortilla. Ristiäisissä nähdään siis luultavasti huonosti pukeutunut ja huonotukkainen äiti-ihminen. Onneksi päähuomio on kuitenkin luultavasti Pimussa, joten mun homssuista olemusta tuskin huomaa kukaan. Ellei sitten oma mummoni, joka melkein aina löytää jotain huomautettavaa mun olemuksesta. :P