Ei saavu kakkajalka vieläkään, ei. Puna-armeija sen sijaan valtasi tilukset jälleen eilen. Pärkkele. Luojalle kiitos kuukupissa, ilman sitä ärripurrittaisi ainakin tuplasti enemmän.
Eikä muuten herunut töitäkään, joten työttömänä ollaan loppukesä. Kivasti stressaa, kun tietää, että joudun elelemään Miehen siivellä kesän ajan ja siinä sivussa hakkaan päätä seinään gradun parissa. Stressikerroinhan tunnetusti nostattaa myös v-käyrää, mikä taas ei varsinaisesti ole mikään turn on ja näin ollen kakkajalan tekokin on täysin toisarvoinen seikka meidän huushollissa tällä hetkellä.
Miehen lomaan on noin kolme viikkoa aikaa, jospa sitten helpottais. Siihen asti purraan hammasta ja yritetään muistaa, että se mikä ei tapa, vituttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti