Viime postauksessa purkautunut pettymys tuli käsiteltyä varsin tehokkaasti niissä kaverin pippaloissa. Jossain vaiheessa iltaa istuttiin ystävän kanssa vaatehuoneessa (:D) tuopit kourassa, meikäläinen tilitti vitutustaan ja kaveri kuunteli ja hoki otsikon lausetta. Ei ehkä äkkiseltään kovin lohduttava lause, mutta kummasti sen kuuleminen silti helpotti.
Heti seuraavalla viikolla pistinkin sitten töpinäksi: tilasin netistä ison läjän ovulaatiotestitikkuja, laskeskelin päiviä kalenteriin ja kävin jopa apteekista hakemassa foolihappotabletteja (joita tosin en ole vielä alkanut syödä, koska huomasin Multivitassakin olevan foolihappoa, eli syön vanhat vitamiinit ensin pois). Samoin pistin oman ja Miehen ruokavaliorempan käyntiin. Omalta osaltani päätin pistää alkoholin käytön totaalisesti tauolle (Miehelle moista kieltoa oli turha erikseen edes määrätä, koska ei sille ole viimeisen vuoden aikana maistunut kuin jokunen olut), ja vietetään Miehen kanssa myös suklaatonta ja sipsitöntä syyskuuta. Lokakuulle pitäisi keksiä myös joku lakkoilukohde, tähän mennessä mieleen on tulleet laku, leivokset ja limppari. Saapa nähdä, millaisen protestin Mies pistää pystyyn, se kun tykkää etenkin makeista leipomuksista. :D
Palatakseni varsinaiseen asiaan, ovistestit pääsi viime viikolla kunnolla käyttöön. Vahva positiivinen ilmestyi tikkuun keskiviikkona, eli ovulaatiosta alkaa olla jo viikon päivät. Miehellä onneksi oli aamuvuoroviikko, joten oltiin jopa kotosalla samaan aikaan ja ehdittiin touhuta useampana päivänä ennen ja jälkeen oviksen.
Nyt on menossa kp 22/29-31, eli viikon verran saan jännäillä vielä. Tosin tällä kertaa yritän olla odottamatta liikoja, ettei ala ottaa pannuun yhtä paljon kuin viime kerralla. Enkä varsinkaan lausu ääneen sanaa "raskaustesti", koska olen edelleen sitä mieltä, että se on kirottu tässä huushollissa! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti