Ei mitään. Zip. Nada. Nothing. Ingenting! Menkkoja ei vielä kuulu eikä näy, ja koko viikonlopun ravasin vessassa hulluna tarkistelemassa, että no joko valuu vai ei. Kieltämättä meni maku lauantain juhlien jatkoista, kun vielä kuskinvelvollisuuksieni päätyttyäkin istuin humalaisen seurueeni parissa Kuopion keskustan kapakoissa ja litkin pelkkää limpparia ja stressasin. (Ja vähän salaa vessassa itkeskelinkin, kun oli väsynyt ja ulkopuolinen olo juhlaseurassa, jossa kaikilla muilla oli alla vähintäänkin yksi pullollinen punaviiniä... Mutta ei siitä sen enempää.)
Keittiön pöydällä odottaa jälleen uusi testipaketti, tällä kertaa Kuopiosta hätäostoksena tehty Apteekin raskaustesti. Tarkoituksena oli tehdä se jo tänä aamuna, mutta unenpöpperössä en jaksanut alkaa soheltaa testipuikon kanssa ja "puolueeton testivalvoja" eli Mies nukkui yövuoroa ennakoiden. Enkä toisaalta viitsisi tehdä testiä ilman Miestä, koska jos sattuisikin niin onnellisesti, että tulos olisi positiivinen, niin haluaisin Miehenkin pääsevän osaksi sitä tilannetta. (Ja jos testi näyttäisikin negaa, niin sitten mulla olis Miehen olkapää, johon itkeä. :P)
Vaan taidanpa siirtää ressaavan kroppani pikkuhiljaa unten maille, että jaksan töissä. Sain huomiseksi oikein kunnon haist home -vuoron: käyn töissä klo 7-9:30 ja loppupäivän olen vapaalla. Kyllä motivoi silittää kauluspaitaa 2,5 tunnin työvuoron takia, suorastaan loikin riemusta... :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti