Huhheijakkaa, tässä on ollut niin haipakka vauhti päällä perjantaista saakka, että ihan unohdin päivittää tilannetta tännekin.
Niin se puna-armeija vaan tuli jälleen kylään - sopivasti viime postausta seuraavana päivänä. Eli eipähän tarvinnut hötkyillä pitkin viikonloppua, että herranjesta apua mitä ihmettä kropassa tapahtuu. Onneksi viikonloppuna oli niin paljon ohjelmaakin, etten ehtinyt harmitella tai edes ihmeemmin ajatella koko asiaa.
Kirjamessuilla kävin lauantaina, ihan uskomaton tungos. Samassa hötäkässä järjestettiin myös musamessut ja viini-hyvä-ruoka-mitälie-messut, joista jälkimmäisessä tarjonta näytti pääasiassa olevan erilaisia kahveja ja suklaita. Vakaa aikomus oli kierrellä rauhalliseen tahtiin kaikki kirjaosastot ja pyörähtää nopeasti muillakin messuilla, mutta joillekin ständeille ei päässyt lähellekään, etenkään jos siellä sattui juuri sillä hetkellä olemaan käynnissä joku keskustelu tai signeeraussessio. Parit joululahjat onnistuin kuitenkin hankkimaan, etenkin allekirjoittaneen äiti on varmasti erityisen mielissään Tuomari Nurmion 7cd-boksista itse Dumarin nimmarilla varustettuna. :)
Palatakseni varsinaiseen aiheeseen eli Operaatio Kakkajalkaan... Jutustelin eilen Miehen kanssa, että voisin tässä kierrossa jättää ovulaation tikuttelematta ja mentäis ihan vaan fiilispohjalta tämä kierto. Nyt kun edellinen kierto venähti viikolla pidemmäksi, on jokseenkin hakuammuntaa lähteä arpomaan, että missä vaiheessa se tikuttelu oikein pitäisi aloittaa. Ja sitä paitsi testitikutkin alkaa olla vähissä.
Että näillä mennään. Ja kovaa mennäänkin, seuraavat pari viikkoa on jo aika tehokkaasti aikataulutettu koulun ja työn puolesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti