Ohi meni tälläkin kertaa, menkat alkoi tiistaina ja kierron pituudeksi tuli 33 päivää. Maanantai-iltana päästin mieleeni varovaisen toiveen, että josko sittenkin vihdoin ja viimein olis tärpännyt, mutta pettymään jouduttiin jälleen. :(
Menkkakivut oli muuten jälleen ihan JÄRJETTÖMÄT. Kävin keskiviikkona lääkärissä poistattamassa sisäreidestä koholle nousseen luomen, ja kyllä kohdun krampit kummasti vei ajatukset pois reiden operaatiosta. Lääkärikin ihmetteli puudutuspiikkiä iskiessään, kun ähisin tuskasta ja purin alahuulta halki, että mites se piikki nyt noin ikävältä tuntuu, yleensä se vaan nipistelee. Teki mieli sanoa, että iskepä toinen mokoma tuohon alavatsaan, niin ei tarvi könytä kotiin kaksin kerroin taittuneena...
Reidessä on nyt sitten kivasti pari tikkiä, jotka kiristää ja kutittaa koko ajan, ja tikkien poisto on vasta viikon päästä. Mies alkoi heti miettiä, että mitenkähän mun seuraava ovulaatio ajoittuu, onko haava parantunut siihen mennessä vai pitääkö tässä kierrossa olla jotenkin ekstravarovainen, ettei reisivaltimo ala suihkuta kesken lemmenleikkien... Kaikkea sekin pohtii. :D
Noin muuten arki sujuu aika samoja kaavoja kuin ennenkin. Tosin nyt kun valoa on pikkuhiljaa enemmän, huomaan olevani vähän vähemmän väsynyt kuin vielä alkuvuodesta. Luennoilta tullessa ensimmäinen ajatus kotona ei enää aina ole sohvalle rötvähtäminen, vaan olen jopa jaksanut huushollata, laitella ruokaa ja välillä erehtynyt jopa leipomaan! Jumpallakin olen käynyt ahkerasti pari viikkoa, nyt tosin tulee tuon reiden takia ainakin viikon tauko, koska tikit tuskin tykkää hyvää bodypumpissa kykkimisestä. Zumba on edelleen testaamatta, mutta ehkä sinnekin erehdyn vielä tämän kevään aikana. :P
Näillä eväillä viikonloppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti