Juhannus tuli ja meni tänäkin vuonna anoppilassa, yhtä juoksulenkkiä lukuunottamatta hyvinkin laiskanpulskeissa merkeissä. On se kumma, kuinka aina juhlapyhinä tulee syötyä ihan saakelisti ja sitten ähkitään sohvalla sikiöasennossa maha pinkeänä, eikä siltikään seuraavalla aterialla osaa ottaa ruokaa sopivasti. Noh, onpahan taas kiloja joita pudottaa lenkkeilemällä. :P
Mulla on alkanut elämässäni uusi itsesensuurin aika: appiukko liittyi Facebookiin muutama viikko sitten, ja nyt joudun TAAS miettimään vähintään kolme kertaa ennen kuin postaan FB:iin yhtään mitään. Ei siinä mitään, että appiukko on mukana sosiaalisessa mediassa, onhan mun äitikin naamakirjailija, mutta kyllä apelle olisi joku voinut pitää ensin jonkinlaisen FB for dummies -koulutuksen ennen kuin sen päästi irralleen internetiin. Jos mulla olisi yhtään enempää pokkaa, olisin voinut itse mainita appiukolle ainakin seuraavat pikkuseikat:
a) Statuspäivityksen ei tarvitse olla romaanimittainen tai liian yksityiskohtainen kuvaus päivästä (tämän voisi muuten moni nuorempikin FB-käyttäjä muistaa, toim. huom.). Puujalkavitsitkään ei naurata, jos sellainen on statuspäivityksenä 4 kertaa päivässä.
b) Ihan jokaista kaveripyyntöä EI OLE PAKKO hyväksyä: juhannuksena todistin vierestä, kuinka appi hyväksyi kolme henkilöä FB-kavereikseen ja alkoi sitten miettiä, että "ketähän nämäkin on, jotain tuttuja varmaankin"...
c) Vaikka se oma ja ainut lapsenlapsi (eli Miehen veljentyttö 1,5v) onkin ihana ja rakas ja valokuvauksellinen, niin ei niitä kullanmurun valokuvia tarvitse laittaa nettiin tonnikaupalla. Kyllä ne lapsen vanhemmat osaa sen homman ihan itsekin.
Tuohon viimeiseen pointtiin liittyen käytiin Miehen kanssa aika lailla vakavaakin keskustelua aiheesta lapsen tietojen ja kuvien jakaminen netissä. Appiukon toilailuja seuratessani olen tullut nimittäin siihen tulokseen, että jos/kun meille se kakkajalka tulee, niin MINÄ ja VAIN MINÄ olen se, joka siitä lapsesta laittaa valokuvia nettiin, ja silloinkin hyvin rajoitetusti. Ja jos muut haluavat esim. naamakirjaansa laittaa kuvan, jossa meidän muksu esiintyy, niin kysyköön ensin luvan meikäläiseltä tai Mieheltä. Piste. Mun mielestä ei nimittäin ole mitenkään tarpeellista, että alaikäisestä lapsesta on netissä lukemattomia kuvia kaikkien töllisteltävinä. Varsinkaan sellaisia otoksia, joissa nassikka viipottaa ilman rihman kiertämää tai joissa on kuvattu lapsen vaipansisäisiä tuotoksia lapsen alapään ollessa kuvassa mukana (oi kyllä, em. veljentytöstä on FB:ssa myös tällainen kuva, tosin isänsä postaamana...).
Kakkajalasta puheenollen, täällä mennään harvinaisen pitkällä kierrossa: tänään on jo kp33, vaikka menkkojen piti saapua juhannuksena. En kuitenkaan vielä liputa onnesta, koska oletettuna ovisajankohtana olin reissussa ja lapsentekopuuhat jäi vähälle, joten kyseessä lienee vaihteeksi pitkä kierto.
Nyt arkitouhujen pariin: juhannuspyykit odottaa pesua, kaupassa pitää käydä ja lenkkikään ei tekisi pahaa. Ja jossain välissä pitäisi se gradukin tehdä pois kuljeksimasta. Huoh.
3 kommenttia:
Eikö silti kannattaisi testi tehdä, jos kierto normaalia pidemmäksi venynyt? ;)
Ja tosiaan, monet saisi vähän miettiä, mitä naamakirjaan pistelee..
Kantsii muistaa, että fb:ssä voi rajata sitä, mitä tietoja jakaa itsestään kellekkin, eli ei kaikkien kaverilistalla olevien tarvii välttämättä nähä sun joitain kuvia, tai tilapäivityksiä, jne. Itse oon rajottanu tiettyjen sukulaisten kohalla mun profiilin tietoja, eivät nää esim tilapäivityksiä :)
Miraana, en vaan oo raaskinu vielä investoida testiin. :D Sitä paitsi mulla oli viime syksynä se yksi 37 päivän kierto, joten vasta jos/kun kp:t alkaa lähennellä 40:ä, kipaisen apteekin kautta. Pessimisti ei pety. ;)
Mimii, jep, olen jo jotain asetuksia säätänytkin niin, ettei ihan kaikki toiminnot näy ihan kaikille fb-kavereille. Tosin kaikista toimivin asetus on se, että jättää postaamatta nettiin suurimman osan mukahauskoista kommenteista ja kuvista. :P
Lähetä kommentti