Neuvolasta päivää!

No niin, ensimmäinen neuvolakäynti takana, ja jälkifiilikset varsin positiiviset. Oma terkkari osoittautui keski-ikäiseksi, rennon asialliseksi naisihmiseksi, jonka kanssa oli helppo jutella ja jolta kehtasi kysellä kaikennäköistä. Neuvolakäynnin aluksi terkkari kysyi muutamat taustakysymykset ja availi valmiiksi lähetepohjia sairaalaa varten, ja sitten paineltiinkin heti toiseen huoneeseen ultrattavaksi. Meidän neuvolassa on kuin onkin siis ihan kunnon ultralaite, ja saatiin mukaan pari kuvaakin jääkaapin ovea koristamaan. Ja on kuvamateriaalia mitä näyttää huomenna tuleville isovanhemmillekin!

Siellä se pötköttää!

Oli kyllä ihan mieletön fiilis nähdä, että vatsassa oikeasti on JOKU. Sydämen syke näkyi selvästi, tyyppi taisi jopa vähän liikahdella (tai sitten itse heiluin sen verran, että tyyppikin näytti heiluvan) ja pää-perämitaksi terkkari sai 22mm, joka vastasi menkkojenkin perusteella määriteltyä rv 9+0:aa. Että ihan tässä ollaan aikataulussa. :) Parhaat naurut kyllä saatiin lasketusta ajasta: jos tyyppi on täsmällinen, se syntyy karkauspäivänä 2012. Voi lapsi parka. :D

Muuten eka neuvolakäynti menikin lähinnä taustatietoja ja terveystietoja listatessa, ja terkkari muisti kivasti Miestäkin ja kyseli tältäkin paljon kaikenlaista, muutakin kuin terveyteen liittyviä seikkoja. Mulla oli aika hyvät lähtökohdat: hemoglobiini 133, verenpaine 122/59 ja painokin vielä maltillisissa lukemissa, vain noin kilon verran verrattuna raskautta edeltävään puntarilukemaan (tosin oltiin syöty just ennen neuvolaan menoa). Osallistuttiin myös terkkarin opintoihin liittyvään kyselyyn, jossa terkkari esitti kysymyksiä parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyen (terkkari suorittaa kuulemma seksuaalineuvojan täydentäviä opintoja AMK:ssa). Kotiin vietäväksi saatiin perinteinen iso läjä esitteitä ja Helistimen opastus-dvd, ja seuraava neuvola sovittiin syyskuulle.

Seuraava etappi on sitten sikiöseulontoihin liittyvät verikokeet sekä np-ultra. Mulle oli jokseenkin alusta asti selvää, että haluan seulontoihin kaiken varalta, lähinnä koska mulla on autistinen veli ja haluan kuitenkin hyvissä ajoin tietää, onko odotettavissa mitään erityistä. Eikä Mieskään kyllä vastustanut seulontoja, sanoi vaan mulle, että "teet niin ku parhaaksi näet".

Mieskin uskalsi nyt neuvolassa tyypin nähtyään kertoa vauvauutisia ulkopuolisille ja soitti heti parhaalle kaverilleen, josta ollaan kaavailtu yhtä lapsen kummia. Puhuivat ensin pitkään Miehen kanssa puhelimessa, ja sitten kyseinen kaveri soitti vielä mullekin erikseen onnitellakseen. :D Saas nähdä miten kaveri vielä hurahtaa: Miehen bestmanina toimiessaan kyseinen kaveri taisi stressata ja jännittää häitä enemmän kuin minä ja Mies yhteensä. :P

Jee, onpa hyvä fillis. Nyt voinkin pötkähtää sohvalle pläräämään esitteitä ja syömään eilisten leffaeväiden jämiä. Mieskin lähti tuulettamaan tunteitaan parin tunnin fillarilenkille.