Miehen yövuorot varmistivat meidän perhekunnan osalta sen, että juhannukseksi oli turha suunnitella reissua mummolaan tai mihinkään muuallekaan. Näin ollen ollaan lökötelty juhannuksena ihan omissa nurkissa. Perusarkeen sentään vähän vaihtelua tuovat hyvät ilmat ja taloyhtiön pihagrilli, jolla kokkailla juhannusmurkinat. Mies tosin oli hätähousu ja onnistui eilen melkein polttamaan makkarat ja broilerivartaat, kun lykkäsi ruoat liian kuumien liekkien ylle. Tänään uusi yritys ja vähän enemmän kärsivällisyyttä peliin. ;)
Pimukin sai eilen maistaa grillissä kärvennettyä makkaraa ja mutusti sitä onnellisena pihamaalla tallustellen - äidin pastasalaatti sen sijaan lähinnä irvistytti, kenties suolakurkun takia. Noin muuten Pimun ruokahalu ja -valio alkavat olla kohdillaan: melkein kuukauden tauolla ollut iltapuuro on palannut kehiin ja uppoaa kuin häkä, ja muutenkin ruokaa menee hyviä määriä, siitäkin huolimatta, että yläleuassa puskee kipeästi kulmahammas nro 2 (kokonaisuudessaan hampaita kasassa 11/20, voiton puolella ollaan!).
Viime yönä oli ensimmäinen yö unikoulua. Päädyttiin Miehen kanssa kokeilemaan, josko Gordonin menetelmällä saataisiin Pimun öinen tississäroikkuminen loppumaan tai edes vähenemään. Tilanne alkoi olla nimittäin jo aika ahdistava, kun Pimu heräili jatkuvasti siihen, että nukahtaessa suussa ollut tissi olikin hivutettu pois eikä nukahtaminen ilman tissiä ollut onnistuakseen, ja mun niska-hartiaseutu alkoi olla ihan romuna jatkuvasta kylkiasennosta. Viime yönä Mies sitten nukkui sohvalla ja antoi mun ja Pimun vallata ison sängyn (tämä järjestely lähinnä siksi, että jos Pimu protestoisi koko yön, saisi edes toinen meistä unta ja jaksaisi päivällä ravata taaperon perässä).
Mä pelkäsin oikeasti pahinta mahdollista yötä: tissin perään karjuvaa taaperoa, unetonta yötä, hermojen menetystä, you name it. Todellisuus pääsi kuitenkin yllättämään. Pimu heräsi klo 23-06 välisenä aikana neljästi, sai hieman maitoa istuallaan ja nukahti sitten viereen melko nopeasti, kun silittelin ja hyräilin jotain tuutulaulua. Aika rohkaisevaa, sanoisin. Pari seuraavaa yötä mennään vielä näin, sitten Mies ottaa seuraaviksi kolmeksi yöksi kopin ja katsotaan, mikä ääni on kellossa kun tissit muuttaa sohvalle nukkumaan...
Niin, olihan tässä muutakin uutta kuin unikoulua: pottatreenailua takana parisen viikkoa. Pimu itse ei vielä ilmoita hädästään, mutta aina silloin tällöin vaipanvaihtoreissulla säästytään pissivaipalta, jos ollaan nopeita ja ehditään kiikuttaa likka potalle. Parit pökäleetkin on osuneet pottaan, mutta pääsääntöisesti Pimu vielä salakavalasti äkistelee nro kakkoset vaippaan. Yleensä just silloin, kun pitäis olla menossa johonkin.
Reilun viikon päästä neuvolaan hakemaan MPR ja tsekkaamaan strategiset mitat.
2 kommenttia:
Kääks, toivottavasti meiän tyttö ei enää tuossa iässä roiku yöllä tissillä... jo nyt (tytöllä ikää 8,5 kk) toivoisin, että saisin nämä yöimetykset loppumaan. :D Meillä sentään kelpaa tutti, ettei tarvitse koko yötä tissi suussa olla.
Me päätettiin aloittaa pottailu jo tuossa jokin aika sitten. Pistetään aina aamulla ja lounaan sekä päivällisen jälkeen siihen istumaan, niin aika harvoin on nyt kakkavaippoja joutunut vaihtelemaan. Noh, sitähän ei tiedä, alkaako hän muuttaa kakkailutapojaan taas jossain vaiheessa. :D
Tuttavaperheessä on imetetty pitkään kaikkia lapsia, ja nuorimmainenkin yövieroitti itse itsensä vastikään 2 v 10 kk iässä. Kuukautta myöhemmin loppuivat päiväimetykset. Eli näköjään toiset jaksaa yöherätyksiä vähän pidempään kuin toiset. ;)
Oma henkkoht henkinen raja (yö-)imetyksessä taitaa kulkea jossain 1,5 vuoden kohdalla, mutta katsotaan mitä mieltä Pimu on asiasta. WHO:n kahden vuoden suositukseen olisi kyllä kiva päästä, mutta yöheräily alkaa kyllä jo rassata.
Lähetä kommentti