Neuvolasta päivää!

No niin, ensimmäinen neuvolakäynti takana, ja jälkifiilikset varsin positiiviset. Oma terkkari osoittautui keski-ikäiseksi, rennon asialliseksi naisihmiseksi, jonka kanssa oli helppo jutella ja jolta kehtasi kysellä kaikennäköistä. Neuvolakäynnin aluksi terkkari kysyi muutamat taustakysymykset ja availi valmiiksi lähetepohjia sairaalaa varten, ja sitten paineltiinkin heti toiseen huoneeseen ultrattavaksi. Meidän neuvolassa on kuin onkin siis ihan kunnon ultralaite, ja saatiin mukaan pari kuvaakin jääkaapin ovea koristamaan. Ja on kuvamateriaalia mitä näyttää huomenna tuleville isovanhemmillekin!

Siellä se pötköttää!

Oli kyllä ihan mieletön fiilis nähdä, että vatsassa oikeasti on JOKU. Sydämen syke näkyi selvästi, tyyppi taisi jopa vähän liikahdella (tai sitten itse heiluin sen verran, että tyyppikin näytti heiluvan) ja pää-perämitaksi terkkari sai 22mm, joka vastasi menkkojenkin perusteella määriteltyä rv 9+0:aa. Että ihan tässä ollaan aikataulussa. :) Parhaat naurut kyllä saatiin lasketusta ajasta: jos tyyppi on täsmällinen, se syntyy karkauspäivänä 2012. Voi lapsi parka. :D

Muuten eka neuvolakäynti menikin lähinnä taustatietoja ja terveystietoja listatessa, ja terkkari muisti kivasti Miestäkin ja kyseli tältäkin paljon kaikenlaista, muutakin kuin terveyteen liittyviä seikkoja. Mulla oli aika hyvät lähtökohdat: hemoglobiini 133, verenpaine 122/59 ja painokin vielä maltillisissa lukemissa, vain noin kilon verran verrattuna raskautta edeltävään puntarilukemaan (tosin oltiin syöty just ennen neuvolaan menoa). Osallistuttiin myös terkkarin opintoihin liittyvään kyselyyn, jossa terkkari esitti kysymyksiä parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyen (terkkari suorittaa kuulemma seksuaalineuvojan täydentäviä opintoja AMK:ssa). Kotiin vietäväksi saatiin perinteinen iso läjä esitteitä ja Helistimen opastus-dvd, ja seuraava neuvola sovittiin syyskuulle.

Seuraava etappi on sitten sikiöseulontoihin liittyvät verikokeet sekä np-ultra. Mulle oli jokseenkin alusta asti selvää, että haluan seulontoihin kaiken varalta, lähinnä koska mulla on autistinen veli ja haluan kuitenkin hyvissä ajoin tietää, onko odotettavissa mitään erityistä. Eikä Mieskään kyllä vastustanut seulontoja, sanoi vaan mulle, että "teet niin ku parhaaksi näet".

Mieskin uskalsi nyt neuvolassa tyypin nähtyään kertoa vauvauutisia ulkopuolisille ja soitti heti parhaalle kaverilleen, josta ollaan kaavailtu yhtä lapsen kummia. Puhuivat ensin pitkään Miehen kanssa puhelimessa, ja sitten kyseinen kaveri soitti vielä mullekin erikseen onnitellakseen. :D Saas nähdä miten kaveri vielä hurahtaa: Miehen bestmanina toimiessaan kyseinen kaveri taisi stressata ja jännittää häitä enemmän kuin minä ja Mies yhteensä. :P

Jee, onpa hyvä fillis. Nyt voinkin pötkähtää sohvalle pläräämään esitteitä ja syömään eilisten leffaeväiden jämiä. Mieskin lähti tuulettamaan tunteitaan parin tunnin fillarilenkille.

Arabian-kaulailu alkakoon

No niin, tulihan se sieltä: oksennusrefleksi. Eilisen aamuvuoron jäljiltä olin nestehukkainen ja nälkäinen, koska +35 asteen lämpötilassa työskentely ei kummasti erityisesti lisännyt ruokahalua ja pelkkä vesi tökki pahasti. Kotiin päästessä sain juotua ehkä desin verran vettä, kun yks kaks yllättäen alkoi örpättää ja sitten halattiinkin vessanpyttyä. Nyt olen sijoitellut ämpäreitä taktisiin paikkoihin eli sängyn ja sohvan läheisyyteen sekä käskenyt Miestä pitämään väylän kylppäriin vapaana, ettei tarvitse ryhtyä luuttuamishommiin yrjön yllättäessä.

Nyt vaan pidän peukkuja, että tää "norjan alkeiskurssi" jää satunnaiseksi oireeksi, ettei tarvitse ensi viikolla anoppilassa viettää puolta päivää pytyn äärellä. Toisaalta taas luulen, että eilinenkin oksentelu johtui ihan vaan työpaikan kuumuudesta ja sen sivuoireista, koska tähän asti kotosalla ollessa on ruoka maistunut ja nestettäkin mennyt ihan mukavasti alas, vaikka lämmintä on piisannut. Pitää tarkkailla vointia vielä muutaman työvuoron ajan, ja jos sama meno jatkuu, niin pitänee ilmoittaa työnantajalle, että kiitti mulle riitti nämä hommat. Onneksi vuokratyöläisenä näin voi tehdä ilman, että työnantaja vetää sen kummempaa palkokasvia sieraimeen.

8+0

Viime päivityksestä onkin vierähtänyt jälleen tovi. Olen ollut töissä melko tiiviisti kuluneella viikolla, ja kotona ollessa olen mieluummin nyhjännyt sohvalla lueskellen tai telkkaria katsellen kuin nakottanut tietokoneen äärellä.

Aloitetaan kuulumisten päivittäminen ronskisti ruumiintoiminnoilla. Viime päivien olotilan voisi tiivistää parhaiten onomatopoeettisesti: öörp, barf, glups. Kummallinen etova olo on edelleen riesana, muttei kuitenkaan ole vieläkään yltynyt oksenteluksi asti. Sen sijaan röyhtäilen kyllä välillä hyvinkin miehekkäästi: jostain syystä ilmaa tuntuu kertyvän vatsaan sekä suolistoon ihan järisyttäviä määriä. Aineenvaihdunta vaihtelee päivittäin: ensin muutaman päivän olen aivan tukossa ja ummella, ja sitten seuraavana päivänä ravaankin pytyllä parin tunnin välein. Voin vain kuvitella, millaiseksi tämä yltyy sitä mukaa, kun viikkoja karttuu...

Aikanaan alkuraskauden oireita kuukkeloidessani hymähtelin muun muassa metallin maulle suussa, mutta kah kummaa, niin vain sekin oire on nyt ilmaantunut. Pahinta on aamukahvin jälkeen, eikä välillä edes hampaiden pesu auta: puolen tunnin sisällä suussa maistuu taas ruoste. Myös väsymys hiipii pintaan kummallisina hetkinä: jo kahtena päivänä putkeen olen pilkkinyt sohvalla keskellä päivää (Mies tosin epäilee sen johtuvan siitä, että telkkarissa on päällä Eurosport ja Tour de Francen lähetys :D).

Mies on viime päivinä ahdistellut meikäläistä muun muassa auto- ja asuntoasioilla. Alun perin ajatuksena oli, että perheenlisäyksen ilmoitellessa tulostaan ostettaisiin oma asunto, mutta asuntotarjontaa ja lainoja vertaillessa todettiin, ettei nykyisillä tuloilla ja säästöillä ole varaa ryhtyä velallisiksi. Ja koska mä olen edelleen opiskelija, helpoin ja halvin ratkaisu on hakea opiskelija-asuntoa. Eilen Mies yritti jo saada mua täyttelemään asunnonvaihtohakemusta, mutta mä mieluummin odottelen ensimmäiseen neuvolaan tai jopa np-ultraan asti, ennen kuin alan tehdä suurempia päätöksiä. Ihan vaan siltä varalta, ettei kaikki menekään niin kuin Strömsössä. Auton vaihdosta suurempaan on puhuttu toistaiseksi melko yleisellä tasolla, ja luultavasti autonvaihtorumbaan ryhdytään vasta loppuvuodesta, kunhan saadaan hankittua se isompi kämppä sekä vaunut (pitäähän niitä pystyä mallailemaan takakonttiin, ettei niitä tarvitse katolla rahdata!).

Varusteluista puheen ollen, yllätyin positiivisesti maanantaina, kun oltiin Miehen kanssa kaupungilla tappamassa aikaa ennen Harry Potterin näytöstä. Mies kysyi yks kaks yllättäen, että "onkos tässä keskustassa lastenvaateliikkeitä, voitais käydä vähän kurkkimassa?". Yleensä Mies nimittäin INHOAA shoppailua ja kaupoissa muuten vaan kiertelyä. Käytiin sitten Name Itissä sekä Polarn O Pyretissä pällistelemässä vaatteita, mutta ei sentään vielä ostettu mitään. Miestä nauratti, kun meikäläinen herppaili a) vaatteiden selvistä tyttö-poika-värijaotteluista ja b) newborn-kokojen pienuudesta. Siis oikeasti: vauva, joka mahtuu 50cm bodyyn on ihan HELVETIN pieni tirppana! Pelottavaa.

Vaikka mulla onkin pieni pelko perssiissä kakkajalan suhteen, päätettiin silti, että ensi viikon neuvolan jälkeen kotikonnuilla vieraillessa kerrotaan kummankin vanhemmille raskaudesta. Tai mitä neuvolassa nyt sitten selviääkin. Sekä mun äiti että anoppi työskentelevät molemmat hoitoalalla, joten kovin kauaa ei niiden tarkoilta silmiltä raskausoireita salailla. Varsinkin anoppi hoksaa varmasti jonkin olevan "vialla", kun mun aikaisempi 3-4 kuppia kahvia päivässä onkin vähentynyt yhteen. :P

Tällaista täällä. Neuvolaan tasan viikon päästä, jee!

Aftermath, osa 2

Nyt kun viikko plussauksesta on kulunut, alkaa mieli jo hieman rauhoittua ja ajatus tulevasta vauvasta iskostua pikkuhiljaa päähän. En enää edes tarkista joka vessareissulla, onko paperiin tullut verta, ja vatsanväänteetkin tunnistan joko ilmavaivoiksi tai pikkukrampeiksi enkä heti pelkää pahinta. Toisaalta taas vähän huolestuttaa se, etten OSAA pelätä pahinta tai varautua keskenmenoon...

Eilen illalla saunareissulla vilkaisin pukuhuoneessa peiliin ja hoksasin, että tissit on erinäköiset kuin ennen! Käskin Miestäkin katsomaan rintamusta tarkemmin (minkä Mies teki enemmän kuin mielellään ;D), ja eroa on kuulemma tullut: rintamus on aiempaa hieman turpeampi ja nännipihat laajentuneet. Eron huomaa myös rintsikoissa: vasta muutama kuukausi sitten sopivan kokoisina ostetuista liiveistä tuntuu nyt pursuilevan yli. Toivottavasti ryntäiden kasvu ei ole kovin runsasta raskausaikana: jo raskautta edeltänyt C/D-kuppi tuntui välillä turhan suurelta tähän kroppaan, kun rintakehän ympärys ei kuitenkaan ole kuin pikkasen reilu 70cm. :P

Etova olo ja kuvotus iskee edelleen helposti, etenkin jos en ole syönyt pariin tuntiin. Olen yrittänyt ratkaista jatkuvaa napostelun tarvetta ostamalla hedelmiä ja juomalla vissyä sekä yrittänyt pienentää varsinaisella ruokailulla annoskokoja, ettei paino pompsahtaisi heti uusille lukemille. Ja siitäkin huolimatta mulla on ihan selkeä turvotuspötsi. Mies tuijotteli eilen mun röllykkää kun röhnötin sohvalla ja ihmetteli, että "eihän se vielä voi näkyä?!". Juu ei, kyllä tämä maha on vasta sitä pre-turvotusta. Valitettavasti. Tosin veikkaisin, että Se Oikea Maha ilmaantuu suht ajoissa näkyviin eteenpäin kallistuneen kohdun "ansiosta".

Olen myös liittynyt jo ensimmäiselle vauvapalstalle netissä, ja onneksi taisin valita sen, jolla on täyspäisintä porukkaa. Kaksplussaa ja muita vastaavia lukiessa olen hajoillut jo useaan otteeseen, mutta Vauva.infon foorumilla meininki on aivan toinen: ketään ei morkata tai syyllistetä ja tyhmiinkin kysymyksiin saa asiallisen vastauksen. Etenkin näin alkuvaiheessa netin vertaistuki on tarpeen, kun ei vielä kehtaa kysellä lähipiirin perheellisiltäkään asioita. Mutta kunhan viikkoja kertyy, alan vaivata tuttuja ja kavereitakin tyhmillä kysymyksillä. :P

Nyt pitää vaan yrittää pitää itsensä kuosissa, että jaksan töissä. Ensi viikolla alkaa ruuhkaviikot, joten työvuoroja on tarjolla reilusti ja luultavasti suurimmaksi osaksi yöaikaan. Hyvästi siis, sosiaalinen elämä. :/

Rv 6+4

Aftermath, osa 1

Ajatus vatsan sisäisestä asukkaasta alkaa pikkuhiljaa konkretisoitua, vaikka suurimman osan ajasta onkin sellainen tunne, että eilinen testi oli viallinen ja parin päivän päästä kuitenkin alkaa menkat. Eilen illalla nukkumaan käydessä alavatsaa vihloi vähän menkkakipujen tapaan, ja tänään kaupungilla tallaillessakin välillä nippaisi vatsasta siihen malliin, ettei eilinen plussatulos tainnut kuitenkaan olla pelkkää unta.

Oman neuvolaterkkarini soittoaika oli tänään klo 8-10, joten pakotin itseni aikaisin ylös ja sainkin terkkarin luurin päähän. Ensimmäinen neuvolakäynti sovittiin kolmen viikon päähän, jolloin myös eka ultra. Terkkari vaikutti puhelun perusteella mukavalta vanhemmalta naishenkilöltä, kyseli jo nyt mun vointia ja suositteli raskausvitamiinien aloittamista (check - apteekista tarttui matkaan Multi-Tabsia). Nyt kun vaan sen kolme viikkoa kaikki menisi kuin Strömsössä...

Parhaalle ystävälle oli pakko soittaa eilen illalla ja kertoa tapahtuneesta, muuten olen pitänyt mölyt mahassani. Mies meinasi kertoa ystäville ja vanhemmilleen vasta neuvolakäynnin jälkeen, jolloin viikkoja on kasassa noin 9.Luultavasti itsekin yritän "pysyä kaapissa" mahdollisimman pitkään, ja äiti hoitaa joka tapauksessa uutisen levittämisen muulle suvulle sitten joskus. Juorukello-ystävistä puhumattakaan. :P

Psykosomaattista tai ei, mutta eilen ja tänään on ollut välillä hassun ökkö olo. Ei varsinaisesti okseta, mutta aamukahvi ei uppoa ihan samaan malliin kuin ennen. Nälkä tuntuu kurisevan mahassa tiuhempaan tahtiin, mutta määrällisesti ruokaa ei uppoa entistä enempää. Ja koko ajan pierettää: aamulla pöristiin sohvalla Miehen kanssa kilpaa. :D

Joo-o. Keskity tässä nyt sitten graduntekoon, kun herra Google kutsuu vähän väliä milloin minkäkin tarpeellisen tiedonhaun tiimoilta. Viimeisimpänä hakuna "raskausajan ummetus". Omnom.

Ja kuinkas sitten kävikään?

Kuva kertonee olennaisen.

Ajatuksenjuoksu plussatestin jälkeen: "Apua, missä on allergialääkkeen tuoteseloste, voiko tätä syödä raskaana? Mitenkähän ne juhannuksen 2,5 annosta alkoholia, tai maanantainen viinilasillinen ja yksi siideri, onkohan niistä haittaa vai tuleeko meille FAS-lapsi? Ei perhana, nythän mulla menee ensi vuoden opinnot ihan uusiksi..."

Ehkä se ilo ja riemu iskee sitten parin päivän viiveellä. Nyt on lähinnä pöllämystynyt ja hämmentynyt olo.

Edellisistä menkoista laskien rv 5+4. Huomenna soitto neuvolaan. Lapsettomuuspoliaikaa en vielä peru, ihan kaiken varalta.

Kp 37

Otsikko kertoo olennaisen: pitkä kierto menossa jälleen. Jos vielä huomennakaan ei ala vuoto, ollaan ennätyslukemissa ja apteekin raskaustestihylly saattaa alkaa houkutella meikäläistä ostoksille.

Kropan lisäksi pääkin on sekaisin ku seinäkello. Keskiviikkona painelin elämäni ensimmäiseen yövuoroon, ja koska en ehtinyt nukkua päikkäreitä ennen töihin lähtöä, vuoron loppuessa aamukuudelta olin ihan tillintallin. Eilinen päivä menikin sitten täysin koomassa, ja vielä nytkin on pikkasen hönö olo kun unirytmi on sekaisin. Ja iltavuoroon pitäis mennä vielä töihin. Alan vihdoinkin tajuta, miltä Miehestä tuntuu yövuoroviikoilla, kun valvoo yöt ja yrittää nukkua +30-asteisessa kämpässä päiväsaikaan. Puhumattakaan omasta äidistäni, joka työskentelee hoitoalalla ja vielä viime kesänä teki pelkkää yövuoroa...

Viikonloppuna voisikin käydä vihdoin ja viimein testaamassa läheisen uimarannan veden lämpötilan. Ettei käy niin kuin muutama kesä sitten, jolloin kävin kesän ensimmäisen ja ainoan kerran järvessä uimassa elokuun lopulla. :D