Heräteostokset FTW!

Neuvolakäynti oli tällä kertaa pikasellainen, koska ultralaite ei ollut vapaana eikä terkkarillakaan ollut meille mitään ihmeempiä kyselyjä tai neuvoja. Painoa kertynyt tähän mennessä tasan 12 kg AER, pissa puhdas, verenpaineet oli vähän koholla (tosin epäilen, että juuri ennen lähtöä nautitulla aamukahvilla oli näppinsä pelissä), hemoglobiini 122 ja SF-mitta 32 cm. Pimu edelleen tiukasti perätilassa, mutta liikkui vilkkaasti ja niin vauhdilla, että sydänääniä metsästeltiin tovi jos toinenkin (löytyivät lopulta, korttiin merkattiin +147). Seuraava käynti sovittiin perätilaseurannan takia jo ensi viikolle rv 35+1, ja siitä eteenpäin sitten käydään kuulemma viikottain neuvolassa ihmettelemässä tilannetta.

Neuvolan jälkeen lähdettiin Miehen kanssa pikaiseen käymään kaupungilla, koska olin bongannut Kimperillä olevan Manducat alessa ja olin utelias moisen värkin suhteen. Palvelu Kimperillä oli loistavaa, myyjä opasti Miestä kädestä pitäen säätöjen kanssa (mäkin olisin halunnut kokeilla, mutta lantiovyön ympärysmitta ei ihan riittänyt... :D) ja piti mullekin pienen kantoliinakoulutuksen trikooliinan kanssa. Ja vaikka tarkoitus olikin vain käydä kurkkaamassa ja kokeilemassa kantovälineitä, niin kah kummaa, Mies innostui Manducasta niin paljon, että osti sen - ja samassa konkurssissa mäkin sain valkata itselleni trikooliinan! Että se siitä "jos katellaan mahdollisimman paljon käytettyjä tarvikkeita" -politiikasta... :D

Manducasta meille valikoitui Olive Blush -kuosi (Mies valitsi tämän, mulle olisi käynyt ihan yksivärinenkin), ja liina puolestaan on tummanruskea oranssilla ötökkätaskulla, kuten kuvista näkyy (kuvat lainattu Kimperin verkkokaupasta):





 

Nyt vaan sitten odotellaan, että se kannettava syntyy, niin päästään tositoimiin. :P

Perhevalmennus, osa 2

Taas on valmentauduttu lisää perhe-elämää varten, tällä kertaa ilman iltavuoroon mennyttä Miestä. Valmennuspaikka oli sikäli erikoinen, että kokoonnuttiin lähikirkon tiloissa, ja ohjaajakin oli seurakunnan lapsi- ja nuorisotyöntekijä. Onneksi sisältö ei kuitenkaan liittynyt seurakunnan toimintaan millään lailla: vaikka kuulunkin vielä toistaiseksi ev. lut. kirkkoon, olisin silti saattanut pyöritellä silmät päästäni, jos ilta olisi vierähtänyt Raamatulla päähän -meiningillä. :P

Jälleen kerran olin positiivisesti yllättynyt valmennuksen sisällöstä. Paikalla oli siis noin kolmekuinen tyttövauva vanhempineen, ja tuoreet äiti ja isä kertoilivat vapaasti omia tunnelmiaan odotusajasta, synnytyksestä, vuodeosastolla olosta ja parista ensimmäisestä kuukaudesta esikoisen kanssa. Tarinaa riitti ja oli mielenkiintoista kuulla käytännössä, miten joku oli kokenut esim. synnytyksen ja keskussairaalan synnytyspaikkana, mutta henk koht ihmettelin ryhmän toimintaa tällä kertaa. Ohjaaja ja em. pariskunta kehottivat jatkuvasti kyselemään ja esittämään kommentteja, mutta suurin osa ryhmästä sen kuin vain istui ja kuunteli silmät selällään (tai kenties ihastelivat vauvaa, mene ja tiedä). Ihan kuin porukkaa olisi hävettänyt kysellä vieraan pariskunnan elämästä yksityiskohtia. Onneksi minä ja pari muuta innostuttiin kyselemään edes jotain, muuten olisi ollut aika jäätävä tunnelma koko illan...

Ensi viikolla on viimeinen perhevalmennus tällä ryhmällä, ja aiheena on imetys. Jos siellä ei synny kunnon keskustelua aiheesta, niin ihmettelen suuresti: tähän asti jokaikisellä vauvapalstalla, jolla olen surffannut, suurimmat porut saadaan aikaiseksi nimenomaan imetyksestä tai imettämättömyydestä (rintareppu vs. kantoliina -keskustelu tulee kyllä hyvänä kakkosena...). Se, joka on lanseerannut sanonnan "äiti on äidille susi" ei kyllä paljon ole erehtynyt.

Huomenna neuvolaan tsekkaamaan Pimun meininki. Omien tunnustelujen perusteella väitän vahvasti, että Pimu viihtyy edelleen perätilassa, mikä alkaa pikku hiljaa jo huolestuttaa. Juuri juttelin vanhan kämppikseni kanssa meidän tilanteesta (kämppis odottaa jo toistaan ja LA on muutama päivä ennen mua), ja hän sanoi neljän (!) tuttavansa joutuneen sektioon perätilan vuoksi, kun vauvaa ei ole saatu ulkokautta käännettyä. Kämppis myös sanoi, ettei ole vielä kertaakaan kuullut ulkokäännöksen onnistuneen, ja hän kuitenkin tuntee paljon lapsiperheitä ammattinsa kautta... Sattumaa vai ei, tiedä tuosta sitten. Pitää ehkä kuitenkin henkisesti valmistautua sektiomahdollisuuteen, jos Pimun "käännyttäminen" ei ala tuottaa tulosta. :/

Kirppissaaliit ynnä muuta

Luvassa megalomaaninen kuvapostaus, koettakaa kestää! ;) Sain siis vihdoin kuvattua kirppislöytöni, joten isketäänpä ne tänne näytille. Seassa on myös omia tekeleitä sekä uutena ostettuja vaippoja. Valotus kuvissa ei ole erityisen ideaali, mutta klikkaamallahan ne kuvat suurenee kuten Bloggerissa aina.

Toppapussi (?), H&M, 50-56cm, kirpparilta.

Toppapussin yläosa lähempää

Junasukat ja norjalaismyssy, molemmissa lankana Novita Luxus Alpaca. Ja ihan ite nykerretyt.

ImseVimsen sisävaippa (x4) ja Soft-kuori, koko NB, kirpparilta.

TSI-taskuvaippoja, koko M, kirpparilta

Vas. Hilivinksis-PUL-kuori Nallevaipoilta, koko S. Oik. TSI-PUL-kuori, koko M, kirpparilta.

Uutena tilatut Nalle Nöttönen, koko S, ja Muksujen neppitasku, koko S-M.

Lindexin body, koko 68cm, kirpparilta.

Tällä viikolla olin pitkästä aikaa töissä, ja kyllä kolme päivää narikkahommissa oli enemmän kuin tarpeeksi. Selkä ja jalat huusivat työrupeamien jälkeen hoosiannaa, hiki pukkasi pintaan heti kun asiakkaita tuli kerralla useampi kuin muutama ja Pimu protestoi rasitusta potkimalla ja supistuttamalla. Asiakkaat sentään oli ymmärtäväisiä eivätkä avautuneet tai pottuilleet, kun näkivät mun jättimäisen pötsin pilkottavan työliivin alta.

Totesin myös, että pallomaha on kommenttimagneetti: jos olisin saanut vaikkapa euron jokaisesta kommentista tai hymystä, jonka mun maha asiakkaista kirvoitti, olisin tienannut päivän aikana vähintään tuplapalkan! Naisasiakkaita kiinnosti erityisesti, milloin mulla on laskettu aika ja monesko lapsi on tulossa, miehet tyytyivät lähinnä ihmettelemään, että "miten sä jaksat vielä heilua ton mahan kanssa täällä". Sain myös kuulla olleeni ruoka-aikaan kotona... :P

Voi kyllä olla, että mun työura oli tältä erää tässä, ei nimittäin enää hirveästi nappaa rymytä narikkahommissa tuntikaupalla. Pitäisi enää vain soittaa firmaan ja kysellä työtodistusten ja muiden tarpeellisten paperien perään. Jospa vaikka maanantaina.