Nimittäin Miehen veljen ja tämän avokin lapsonen. Pieni tyttölapsi päätti saapua kepoiset 1,5 viikkoa LA:n jälkeen. Kuten Mies totesi, tyttö tulee isäänsä ja oli heti reilusti myöhässä (lanko kun ei tunnetusti ole se täsmällisin ihminen, mitä tulee kellonaikoihin sun muihin pikkuseikkoihin...). Noh, pääasia että kuitenkin syntyi eikä tarvinnut äitiparkansa kärvistellä jättimahan kanssa pidempään. :)
Olen koko illan tuijotellut vähän väliä tulokkaan kuvaa Naamakirjassa ja lietsonut vauvaviettiäni entisestään. Onneksi Miehen veli asuu sen verran kaukana ja "väärällä" nurkalla Suomea, että ei ihan heti ole tiedossa reissua tulokasta pällistelemään. Sen pienen käärön näkeminen livenä kun voisi laukaista vielä pahemman viettikohtauksen... Ainakin siihen asti kunnes se pieni prinsessa alkaa parkua pää punaisena tai vääntää vaipasta ohi pienet yllärit suoraan tädin ja sedän syliin. :D
Ensi viikolla pitäisi alkaa menkat, saas nähdä tuottiko viime viikonlopun kova yritys tulosta. Niillä saakelin kalliilla ovistesteillä en kyllä ovulaatiota bongannut, eli mysteeriksi jäi myös se, ovuloinko ees ollenkaan. Seuraavaa kiertoa varten en kyllä osta uutta pakettia, sen verran turhauttavaa oli purkkiin pissiminen ja se ainainen negatiivinen tulos.
Jotain positiivista tässä kyllä pikkuhiljaa kaivattaisiin. Niin testitikkuihin kuin muutenkin elämään. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti