Sana "raskaustesti" on tässä taloudessa ihan selvästi jotenkin kirottu: aina kun sen erehtyy lausahtamaan ääneen, menee kaikki v**uiksi ja sit on paha mieli.
Eilen illalla iltapissillä tuli muutama tippa verta paperiin. Mies, ikuinen optimisti (ja nähtävästi raskausjuttuja salaa googletellut) totesi, että saattaahan kyseessä olla kiinnittymisvuoto ja että turha vielä murehtia. Ihme kyllä itellekin tuli jotenkin luottavainen olo ja vanha tuttu "pessimisti ei pety" -asenne väistyi - mutta vain yön ajaksi. Aamulla huomasin tulvaporttien auenneen ja puna-armeijan saapuneen rytinällä. Aivan käsittämätöntä. Normaalikierto on tähän asti ollut mulla 30-31 päivää, ja tänään piti olla vasta 27/30-31 menossa.
Eipähän tarvi testailla viikonlopun kemujen varalta. Perseet vaan olalle, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
1 kommentti:
Voih.... mä niiiiiiiiiiin samaistun sun tunnelmiin!!
Täällä on kanssa ollut vuoden alusta asti toiveissa ja haaveissa tommonen samanmoinen herätyskello kun teilläkin. Ja joka kuukausi se tuntuu pahalta, kun ei tärppääkään. Vaikka sitä miten yrittää asennoitua niin, että "no ei tässä nyt mitään hätää vielä oo.." ja "ens kerralla sitten..", niin kyllä se v***tus on käsittämättömän korkeella, kun se puna-armeija tosiaan kerta toisensa jälkeen tekee sen hyökkäyksensä. Huoh.
Jep, perseet ollalle vaan, maanantaina tuntuu taas jo paljon paremmalta.
Lähetä kommentti