 |
| Kuusi sai koristeet aatonaatonaattona, ja allekirjoittanut leikki kameran säädöillä. |
Joulupukki ei ihme kyllä tuonut läjäpäin roinaa tulevalle pikkuihmiselle, vaikka niin aluksi pelkäsinkin. Ainoastaan Miehen veli perheineen oli ostanut Pimulle pienen pussillisen muovisia rakennuspalikoita (vähän kuin Duploja, mutta jotain ei-merkkiversioita), ja mun paras ystävä antoi meille "lahjakortin", jolla voidaan lunastaa lapsenvahtipalveluksia muutaman tunnin ajaksi. Tämä tulee niiiiiin käytettyä. :D
Noin muuten lahjapaketeista paljastui aika lailla odotettuja lahjoja: mulle pari kirjaa, pyyhkeitä, lakanoita, haudutuskattila, yöpaitoja (Mies, joka nukkuu ympäri vuoden täysin Aatamin asussa, sai kaksi pyjamaa :D) ja purkkitolkulla Dermosilin hygieniatuotteita. Mulla on nyt sitten käsirasvoja ja ties mitä voiteita ainakin puoleksi elämäksi, eikä Miehenkään tarvitse ostaa suihkusaippuaa ainakaan vuoteen... Hämmentäviä lahjoja oli puolestaan appivanhempien kasaama setti, jossa oli pari kansiota, muistilehtiöitä, kyniä ja muuta toimistotavaraa. Noh, eiköhän noille mapeille tule käyttöä, kunhan Pimun papereita alkaa kertyä, mutta ne yliviivaustussit kyllä ihmetyttää. Samaten appivanhemmat lahjoitti meille monta purkillista mausteita: onkohan ne sitä mieltä, ettei mun keitoksissa ole riittävästi makua? :P
Miehen veli paukkasi anoppilaan tapanina pikkuneidin kanssa, ja siinähän sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittikin... Kummasti tuollainen 1v 10kk vanha saa vipinää kinttuihin, kun ympärillä pyörii läjäpäin aikuisia, joita voi pompottaa mielin määrin. Mäkin yritin parhaani mukaan vipeltää tytön perässä, mutta kummasti maha hidasti vauhtia. Onneksi Miehellä riitti virtaa munkin edestä. :P
Mä olin jotenkin kuvitellut, ettei alle 2-vuotiaat vielä hirveästi puhu, mutta Pimun serkkulikka todisti tämänkin kuvitelmani vääräksi. Puhetta tuli nimittäin tulvimalla: 2-3-sanaisia lauseita, sanavarasto oli laaja kuin mikä ja tyttö vielä toisti apinana perässä kaiken, mitä hälle sanottiin. Parhaat naurut saatiin, kun ensin isänsä nimitti tyttöä "paukkupyllyksi", jonka jälkeen niin isi, ukki kuin setäkin olivat paukkupyllyjä. :D
Mielipahaa puolestaan syntyi joulupäivänä, kun käytiin mun isovanhemmilla syömässä jouluruokia ja juhlimassa samalla mun synttäreitä. Jonkin mutkan kautta tuli puhetta siitä, että mä haluan ainakin ensimmäiset kuukaudet nukkua perhepedissä, ihan käytännön syistä (yöimetykset). Tähänhän rakas mummoni, joka tunnetusti aina sanoo mielipiteensä HYVIN suoraan ja siekailematta, totesi, että "eijeijeijei, ei niin saa tehdä, lapsraukka jää teidän alle ja voi kuolla!". Yritin sitten nätisti perustella, että kyllä perhepedissä nukkuminen on turvallista ja sitä jopa suositellaan nykyään, mutta mummopa piti päänsä ja alkoi kaakattaa siitä, kuinka pitää vähintäänkin siirtää pinnasänky meidän sängyn viereen tai rakentaa joku koroke (?!?), jolle pistää sitten äitiyspakkauksen laatikosta tehty sänky. En sitten jaksanut jankata aiheesta enempää, mutta autossa poisajaessa pääsi itku, kun vitutti niin paljon. Sanoinkin Miehelle, että tulkoon mummo sitten rakentamaan meille uuden makkarin, johon se saatanan pinnasänky MAHTUU meidän sängyn vierelle. Nykyisellään kun se ei sinne mahdu mitenkään päin.
Noh, opinpahan tästä sen, että mummon kanssa en enää keskustele lapsenkasvatuksesta tai lastenhoitoon liittyvistä tavoista, kun ei siitä tule kuin sanomista ja paha mieli. Muutenkin on toisinaan niin hiivasti epävarma olo, että osaako tai pystyykö sitten johonkin vauvan kanssa, ja sitten toinen vielä lyttää ja luo lisää epävarmuutta. Prkl.
2 kommenttia:
Heippa, olen lukenut blogiasi jonkin aikaa mutta en ole aikaisemmin tainnut kommentoida mutta nyt reipastuin :) Tuli mieleeni tuosta sun mummosta ja perhepedistä, että meillä ollaan käyty moneen otteeseen juuri tuo samainen keskustelu mun äidin kanssa, huoh.. Edelleenkin hän jaksaa kysyä, että vieläkö tyttö nukkuu meidän kanssa ja aina kun vastaus on myöntävä, alkaa se taas. Nyt hän on uusimpana alkanut hokemaan, ettei vauva enää koskaan opi nukkumaan omassa sängyssä kun tottuu meidän viereen ja sitten ollaan ongelmissa... ja vauvamme on nyt vasta reilun kuukauden :) Ei hän varmasti pahalla tarkoita mutta onhan siinä monesti tullut paha mieli kun tässä vasta kaikkea opetellaan ja toinen lyttää heti, joten tiedän tuon tunteen hyvin mitä kuvailit. Mutta luota itseesi, että tiedät lapsesi parhaan ja mikä on teille paras tapa toimia!
Ja perhepedissä ollaan oltu alusta asti ihan käytännön syistä ja hyvin on mahduttu, eikä kertaakaan ole ollut lähelläkään että vauva olisi jäänyt alle. Pidetään häntä aina makuupussissa, josta saa hyvät reunat mytättyä.
Ihanaa loppuodotusta sinulle!
Emma, lohduttavaa kuulla, että muillakin on tätä samaa vääntöä käyty. :P Ei munkaan mummo pahalla koskaan tarkoita sanoa, mutta mummon ulosanti vaan on niin töksähtelevä. Esimerkiksi aikanaan, kun kävin kampaajalla värjäyttämässä hiukset vanhojen tansseihin ja tukka oli oikeasti tosi kivan värinen ja mallinen, mummo loihe lausumaan, että "tommonen körttitukka". Ja körttitukan siitä kuulemma teki se, että latvat oli tasapitkät eikä kerroksittain leikatut... Silloin ei paljon naurattanut, mutta nyt sentään jaksan hymähdellä koko jutulle. :D
Mun äitikin oli muuten perhepetiä vastaan, mutta se sentään sanoi asiallisesti, ettei pidä perhepetiä niin hyvänä ideana. Äipän kanssa pystyy kuitenkin keskustelemaan asioista järkevästi, esimerkiksi kestovaipoista on saatu paljon mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi.
Lähetä kommentti