Persus eellä kohti joulua

Jälleen neuvolakäynti takana, tällä kertaa Mieskin oli mukana. Vastassa oli jälleen sama kätilöopiskelija kuin viimeksikin, ja perusmittaukset tehtiin heti kärkeen. Painoa oli tullut taas lisää (+9,1kg AER eli Aikaan Ennen Raskautta, kääk!), verenpaineeksi kirjattiin 121/64 ja hemoglobiiniksi ilahduttava 127, lisärauta ei siis mennytkään hukkaan! \o/ Turvotus-sarakkeeseen tosin pärähtikin sitten plussa, samoin kuin virtsan proteiiniin (+/-), mutta mistään hälyyttävästä ei välttämättä ole kyse. Pissan protskuja pidetään sentään jatkossa silmällä siltä varalta, ettei kyseessä ollut mikään ohimenevä piikki. SF-mitaksi saatiin 28, keski- ja yläkäyrän välillä mennään.

Yllärinä mulle tuli se, että mentiinkin ultrailemaan Pimua! Oma terkkari, joka liittyi seuraan ultrauksen ajaksi, sanoi, että hän on rutiininomaisesti ultrannut kaikki asiakkaat viikon 30 tienoilla (joka mulla siis alkaa tosiaan huomenna) ja tsekannut vauvan sijainnin ja asennon ultran avulla. Ja kuinka ollakaan: Pimu on tällä hetkellä tulossa perse edellä, eli perätarjonnassa. Tämä tietää nyt siis sitä, että jatkossakin neuvolakäynneillä pyritään ultraamaan ja muuten tunnustelemaan Pimun asentoa ja toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että Pimu hoksaa kääntyä oikein päin omin neuvoin, ettei tarvitse ryhtyä kääntelytoimenpiteisiin tai varautua sektioon.

(Pimun perätila muuten selittää aika paljon sitä, miksi mun virtsarakko ja persus on olleet kovilla: kai se nyt on helpompi tähdätä täsmäpotkuja äidin sisäelimiin kantapäällä kuin päälaella!)

Kätilöopiskelijan kanssa puhuttiinkin jonkin verran synnytyksestä ja sektiomahdollisuudesta, ja mä sanoin kyllä olevani halukas yrittämään alakautta synnytystä, jos se ei ole liian riskaabelia toimintaa mulle tai Pimulle. Lisäksi opiskelija piti meille pienen esitelmän imetyksestä ja äidinmaidon tärkeydestä. Kieltämättä vähän hymyilytti ja naureskelin itsekseni esitelmöinnin aikana: oltiin nimittäin vasta viikonloppuna puhuttu parhaan ystävän kanssa imetyksestä ja neuvoloiden toiminnasta (kaverin siskolla on kolme lasta ja kaveri itse on hoitoalalla, joten kummasti sitä tietoa löytyikin...), ja nyt sitten kätilöopiskelija paasasi meille ihan tismalleen samat asiat kuin oltiin puhuttu jo aiemmin. En kuitenkaan raaskinut keskeyttää tai sanoa, että "joo joo, tiedetään", kun toinen selvästi oli harjoitellut ko.puheen pitoa ja tarvitsi käytännön kokemusta asiakkaiden neuvomisessa. :P Näillä näkymin sama opiskelija on muuten synnärillä harjoittelussa mun lasketun ajan tienoilla, joten salissa voi tulla tuttu naama jälleen vastaan.

Seuraava neuvola on kahden viikon päästä, eli nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen raskautta, jossa neuvolakäynnit rytmittää muun elämän eikä päin vastoin. Onneksi mulla ei ole enää luentoja, vaan ainoastaan pari palautettavaa esseetehtävää ja yksi virtuaaliopintojuttu, ja nekin saan hoidettua tammikuun aikana. Töitäkään en ole ottanut kuin muutamalle päivälle tammikuuhun, ja olen ilmoittanut myös jääväni äitiysvapaalle tammikuun 25. päivä (vaikken vieläKÄÄN ole saanut siitä Kelan päätöstä, mur).

Huomenna pakataankin auto täyteen roinaa ja suunnataan viikoksi anoppilaan joulunviettoon. Nyt jos koskaan testataan ne kuuluisat raskaushormonit ja pinnan pituus...