Neuvolarumba alkaa alusta

Pimun ensimmäinen neuvolakäynti on nyt takana päin, ja siitä selvittiin koko porukalla ihan kohtalaisesti. Mitä nyt Pimu tempaisi kunnon itkupotkuraivarit heti, kun joutui nakupellenä puntariin ja pituusmittaukseen, täräytti vaipanvaihdon yhteydessä puhtaaseen vaippaan sekä megapissit että päivän ensimmäiset kunnon sonnat (onneksi oltiin liikkeellä kertiksillä, olisi saattanut päästä itku jos olisin joutunut raahaamaan paskaisia kestoja mukanani) ja suostui syömään rinnalla vain vajaan 10 minuuttia neuvolatädin huoneessa, hörsien samalla tietenkin kunnolla ilmaa vatsaansa... Noh, neuvolareissun jäljiltä tyttö onkin temponut unta palloon vaunuissa kohta kaksi tuntia.

Neuvolatäti ei ollut meidän tuleva omaterkka, joka oli tänään poissa (miten mulle aina sattuukin nää poissaolijat?), mutta ihan asiallinen naisihminen meitä kuitenkin oli vastassa. Kovin syvällisiä ei jutusteltu, täti lähinnä kyseli alkuviikkojen fiiliksiä pintapuolisesti ja kartoitti vähän meidän perheen perustilannetta. Imetyksestä yritin virittää enemmänkin keskustelua ja sanoin imuoteongelmista, mutta täti käski vaan harjoitella ja olla kärsivällinen. Juu-u, ihanko totta...

Pimun strategiset mitat tällä reissulla olivat pituus 55cm, paino 4200g ja pipo 37,2cm. Painosta täti sanoi sen verran, että sitä voisi olla ehkä enemmänkin, mutta toisaalta Pimu punnittiin tyhjällä vatsalla ja suolella, joten akuuttia hätää ei ole. Sovittiin kuitenkin, että käyn omatoimisesti neuvolassa puntaroimassa Pimun ennen seuraavaa käyntiä, joka on kolmen viikon päästä Pimun ollessa 6-viikkoinen. Lisäksi pitäisi myös tarkkailla, että yöimetyksiä tulee vähintään kaksi tai ettei imetystauko veny yli neljään tuntiin (nämä ohjeet sain, kun mainitsin viime yön sujuneen poikkeuksellisesti yhdellä heräämisellä).

Mies palasi tällä viikolla töihin, ja yllättäen ollaan Pimun kanssa pärjätty keskenämme ihan kohtalaisesti. Koska Mies on tehnyt yövuoroa, ollaan Pimun kanssa päästy valtaamaan meidän sänky kunnolla, mikä on helpottanut yöheräilyjä ja syöttämistä: viime yönäkin oli mukavan helppoa, kun Pimun ähistessä nälkäänsä iskin tytölle rinnan suuhun ja jatkoin itse torkkumista. :P Päivät sen sijaan tuntuu menevän ihan sumussa: niin paljon kuin rakastankin kaikkia hömppäohjelmia, mua ei vaan ole luotu istumaan sohvannurkkaan vauva rinnalla ja kaukosäädin kädessä. Pitänee ottaa liinailuharjoittelu työn alle, niin pääsen vähän liikkumaankin kotosalla yksin ollessani.

Huomenna pari kaveria tulee käymään ja tuomaan rotinoita, ja sunnuntaina appivanhemmat pyrähtävät yhden yön visiitille. Kavereiden visiittiä odotan innolla, mutta appivanhempien höösäys ja touhotus ärsyttää jo valmiiksi. Ja toisaalta ei kuitenkaan pitäisi valittaa: anoppi lupasi tehdä meille pakastimeen ainakin lasagnea ja mokkapaloja hätävaroiksi. Omnomnom.

Pimu 3 viikkoa. Puolinelsonissa Herra Mursu, vakuutusyhtiön lahjoittama korruptiohelistin.