Oma napa lähinnä

Nyt kun Pimun syntymästä on kulunut tasan 8 viikkoa, alkaa meikäläisen kroppakin olla pikku hiljaa ennallaan. Tai no, niin ennallaan kuin se vain voi olla: ihan ilman taisteluarpia ei tästäkään urakasta ole selvitty.

Parina viimeisenä raskausviikkona mulla oli todella tukalat oltavat, ja vaikka kuinka rasvailin ja toivoin parasta, jäi Pimun yksiörempasta silti mojovat jäljet vatsanahkaan. Paitsi navan ympärille, myös alavatsaan ilmestyi loppuvaiheessa reiluja raskausarpia, jotka nyt sitten kaikessa tummanvioletissa komeudessaan takaavat sen, ettei tämä mutsi takuuvarmasti keikistele bikineissä julkisilla uimarannoilla tänä kesänä.

Tilanne rv 40+5. Eikä se pötsi tuosta paljon muuttunut loppuaikana, ei edes laskeutunut.

4 viikkoa synnytyksen jälkeen. Sektioarpi sentään jää alkkareiden alle piiloon.

Mä en vielä oikein tiedä, ällöttääkö tämä kaikki arpinen löysä vatsanahka mua vai ei. Noille arville nyt ei paljon muuta voi kuin antaa aikaa, mutta niille ylimääräisille 5-6 kilolle, jotka raskausajan mässäily mulle jätti, pitäisi kyllä tehdä jotain. Jospa kevään ja kesän edetessä vaunulenkkeily alkaisi innostaa enemmän. Ja viimeistään syksyllähän taas alkaa kaikki uudet vauvajumpparyhmät ja muut harrastusmahdollisuudet, joten nou hätä. Ainut poistumis-deadline, jonka noille läskeille asetan, on joulukuun alku, jolloin pitäisi edustaa ystävän kaasona.

Noin muuten kroppa tuntuu palanneen ennalleen: tissit on kellonajasta ja imetystahdista riippuen isot pallot tai raskaana roikkuvat säkit, jollaiset ne oli raskausaikanakin, selkä- ja hartiavaivat on helpottaneet hieman eturepun kadottua ja nukkumaan käydessä on mukavaa, kun kukaan ei potki virtsarakkoon tai pukkaa päällä palleaan. Raskausajan kummallisuuksista sen sijaan päälle on jäänyt kynsien tolkuton kasvuvauhti ja hiusten nopeampi rasvoittumistahti sekä hikoilu. Kaiken kaikkiaan voin siis pikkuhiljaa tuntea olevani jälleen nainen enkä ryhävalas. :D

Lauantain ristiäisten aiheuttama vaateprobleema sai mut miettimään sitäkin, että onko mun vaatekaapissa enää mulle sopivia vaatteita lainkaan. Tähän asti olen laiskana vetänyt jalkaan joko tuulihousut tai äitiysfarkut, koska tiedän, ettei kummatkaan niistä purista, mutta ehkä pitäisi tsekata myös muut vaatekaappiin marinoituneet vaatekappaleet. Samoin yläosia ja paitoja pitäisi ehkä tarkastella uudemman kerran, lähinnä ajatuksella "voinko imettää tässä ja haittaako, jos se on kohta puklussa/paskassa/tiesmissäeritteessä". Neljällä imetyspaidalla kun ei taida pitkälle pötkiä, jos kerran tarkoitus on imettää Pimua vielä ainakin puoli vuotta tästä eteenpäin...

Nyt keittiön pikasiivous ja lounas, pappi on tulossa kastekeskusteluun puolen tunnin päästä.