Meidän huushollin arjessa kuultua: "Op-pop-pop, ei sinne!" "Neiti hei, minne matka?" "EI OTA SITÄ!" "Varo, Pimu on taas siinä oven takana!" Ja niin edelleen.
Pimatsu on nyt parin viikon ajan ollut liikekannalla. Ensi alkuun likka otti haltuun olohuoneen ja sen moninaiset nurkat (tv-taso pleikkareineen, toisessa nurkassa sijaitsevat nettipistokkeet ja pistorasiat, vitriinikaapit, viherkasvit...), ja pian lapsen lebensraum laajenikin jo eteiskäytävään, keittiöön ja makuuhuoneisiin. Ryömintävauhti on myös jo sitä kaliiberia, että kun huomaa tytön olevan matkalla jonnekin kiellettyyn nurkkaan, on nostettava perse penkistä heti eikä hetken päästä ja haettava pieni tuholainen syliin ennen kuin sattuu ja tapahtuu. (Nimim. Meinasin olla liian hidas ja kännykän laturi oli hollilla.) Pimu nousee myös jatkuvasti konttaus- ja karhukävelyasentoon, mutta ei kuitenkaan ole vielä hoksannut, kuinka niillä tyyleillä pääsisi etenemään.
Meidän pienellä 7-kuisella terminaattorilla on tätä nykyä myös purukalustoa: alas ilmaantui ensimmäinen naskali samoihin aikoihin kun Pimu ryömi ensimmäisiä kertoja olohuoneessa, ja sen vierustoveri tekee jo kovasti tuloaan. Hampaiden tulo ei onneksi ole vielä haitannut imetystä, mitä nyt välillä äiti saattaa vähän älähtää kun väsynyt tai riehakkaalla tuulella oleva tyyppi nappaa liian napakasti kiinni. Hampaannysällä ja sen kaverilla on myös mukavaa nutustella kurkkutikkuja (sormiruokailusta oma postaus sitten aikanaan) ja irvistellä Rölli-tyyliin. Harmi vaan, että Pimun hymy hyytyy ja hammas katoaa piiloon aina, kun mä tai Mies yritetään ottaa valokuvaa. :/
Käytiin aamupäivällä neuvolassa omatoimimittauksilla hakemassa tilastot vauvakirjaa varten. Kahdeksan kiloa on paukautettu vihdoin rikki (8170 g) ja pituudessa ollaan uudella kymmenluvulla (tasan 70 cm). Ei huonommin, vaikka välillä äitiä vähän mietityttääkin, riittääkö tyypille ravinnoksi ihan oikeasti rintamaito ja kurkkutikut tai satunnaiset meloninpalat. :D
Tylsähkö viikko tulossa, jooga ja muskari on molemmat syyslomalla ja Mieskin iltavuorossa, eli joudun kehittelemään päivisin jotain aktiviteetteja, ettei lapselle iske tylsyys ja äidille mökkihöperyys. Jos edes ilmat suosisivat, niin päästäisiin ulkoilemaan tai vaikka kartsalle pörtsäämään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti