Lokakuun viimeinen lauantai oli eräänlainen virstanpylväs mun ja Pimun symbioottisen suhteen muuntumisessa ihan vaan äiti ja tytär -suhteeksi. Mä vietin päivän parhaan ystävän polttareissa ja Pimu oli isänsä ja pumpatun pullomaidon varassa anoppilassa. (Tai no okei, Mies ja Pimu kävivät mua tervehtimässä kesken polttareiden ja imetinkin lapsosen pari kertaa sillä välin. Mutta silti.) Edellisen kerran mä ja Pimu oltiin oltu erossa toisistamme noin pitkään synnärillä, kun tyttö oli yön lastenteholla ja mä omalla osastollani, ja tietenkin mua etukäteen stressasi ja vähän ahdistikin. Entäs jos likka vaan huutaa koko päivän hammassärkyjään tai ikäväänsä tai tissiä? Entäs jos se ei suostu syömään mitään kiinteää safkaa tai pullomaitoa? Miten sen päikkäreiden käy, kun unikaverina ei ole tissi?
Hyvin kävi. Mies juotti maitoa nokkamukista ja syötti muksulle kaikkea mitä se vaan suostui syömään, onnistui hyssyttelemään tyypin päiväunille syliinsä ja siirtämään appisten sänkyyn JA selvisi puolen tunnin automatkoista polttaripaikalle ja pois tytön kanssa kahden ilman, että Pimu huusi kaukalossaan takapenkillä yksin ilman sen kummempia viihdytyksiä. Ainut kupru osui ilta-aikaan, kun Pimun nukkumaanmenoaika koitti. Pimun tissi-uni-assosiaatio on edelleen niin vahva, että Miehen nukutusyrityksistä huolimatta lapsi huusi kuin hyeena siinä vaiheessa kun mä saavuin polttareista noin varttituntia sovitusta ajasta myöhässä.
Ja kun nyt aiheeseen päästiin, niin avauduttakoon hieman aiheesta imetys ja yöhulinat. Pimu on edelleen varsin tissivauva eikä kiinteästä ruuasta ainakaan vielä ole tissimaidon korvaajaksi, vaikka ajoittain likka ahmiikin hyvällä ruokahalulla muutakin ruokaa. Myös hiljattain opitut konttaamisen ja karhukävelyn taidot tuntuvat hyrräävän tytön päässä illat pitkät, joten illoista ja öistä on meillä tullut vaihteeksi taistelua. Pimu nukahtaa iltaisin edelleen vain tissi suussa ja yöllä havahtuessaan rauhoittuu uudelleen paikalleen ja uneen vain, jos kertaalleen irrotettu nisä tyrkätään takaisin suupieleen. Tästä on seurannut mulle jatkuva hartiajumi ja Pimun hampaiden myötä arat ja verinaarmuilla olevat rinnanpäät. Heräilyn aiheuttamasta potutuksesta puhumattakaan.
Neuvolassa en ole vielä ottanut aihetta puheeksi, koska melkein voin arvata mitä sieltä neuvoksi annettaisiin: unikoulu, perhepedin purkaminen, yövieroitus. Ehkä jopa Pimun siirto omaan huoneeseen, mikä nyt ainakin on vielä tässä vaiheessa ihan utopiaa - enhän mä varmaan OSAISI nukkua ilman tuota pientä potkunyrkkeilijää samassa huoneessa. :D Jonkin sortin unikoulu ja yötissittelyjen vähentäminen alkavat kieltämättä kuitenkin jo houkuttaa, ja olenkin selaillut jo alustavasti Pantleyn ja Keski-Rahkosen teoksia vinkkien toivossa. Myös Jay Gordonin menetelmää olen kuullut kehuttavan, mutten ole vielä ehtinyt siihen perehtyä (ja ilmeisesti Gordonin menetelmä sopiikin vasta vanhemmille vauvoille ja taaperoille).
Toisaalta harmittaa miettiä unikouluja ja yövieroittamisia jo tässä vaiheessa, kun tähänkin asti ollaan menty Pimun kanssa niin lapsentahtisesti kuin vain mahdollista. Ja toisaalta taas lievää syyllisyyden tunnetta lievittää kuitenkin se seikka, etten mä ole sentään kokonaan vieroittamassa tuota likkaa tissiltä. Vaikka kevään koulukuvioita pyöritellessä ja stressipalloillessa kävikin mielessä, että moni asia sujuisi paljon paremmin, jos Pimu olisi korvikevauva tai söisi edes rintamaitoa sujuvasti pullosta...
Näillä mietteillä tällä kertaa.
3 kommenttia:
Kuulosta samalta kun meillä. Tissille mennään nukkumaan ja yö herätään läpeensä sitä lutkuttamaan (ei juurikaan syömään) että uni tulee uudestaan. Jossain välissä olin ihan sika väsynyt ja harkitsin unikoulua, mutta nyt jaksaa taas hyvin vaikka yöt ei ole parantuneet. Mä olen ajatellut että vieroitukseen yötissistä ei ole tarvetta ennen kuin vuoden iässä jos tilanne jatkuu samana. Toivon että lapsi hoksaisi vaikka ennen sitä vieroittua itse ja alkaa nukkumaan paremmin.
Tuohon nukuttamiseen ole kyllä ajatellut rekrytoida miehen ennenkuin se palaa isäkuukuadelta töihin. Lapsi on nimittäin antanut viitteittä siitä että sivuvaunuun itse nukahtaminen saattaisi onnistu jos kärisyvällisyyttä vain olisi vanhemmilla...
Moi!
Meillä oli myös ongelmana tuo tissitakiaisuus ja yölläkin rauhoituttiin vain tissi suussa. Mulla meni järki, kun heräämiset vain tavan vuoksi lisääntyivät. Meillä tehtiin unikoulu hitaassa tahdissa (syö tuttia kylläkin) ja ensimmäisenä yönä otin viereen ja annoin rinnan suuhun, jonka jälkeen heti ujutin tutin tilalle. Seuraavana yönä riittikin vain viereen ottaminen (nukkuu pinniksessä meidän sängyn vieressä). Kolmantena yönä riitti kantaminen noin 20 min., 4 yönä jo tassuttelu+tutti ja sitten enää tutti. Otan lapsen viereen tuossa klo 5-7 välillä ja imetän kello 7. Saa iltapuuron noin klo 20:30. Samalla sain päiväunet kuntoon, koska ne olivat vielä suurempi ongelma, kun en koko ajan viitsi olla sängyssä samaan aikaan kuin lapsi ;-) Yösyöttöjen vähenemisen jälkeen sitten alkoikin kuukautiset, eli ne on se huono puoli asiassa (jos ovat siis pysyneet poissa). Eli olemme puoliperhepedissä eikä minusta unikoulu vaadi lapsen siirtämistä toiseen huoneeseen. Voihan sitä unikoulua tehdä vaikka nukkuisi koko ajan perhepedissä. Itse on vain vähemmän jumissa, kun lapsi nukkuu edes osan yöstään omassa sängyssään.
Kannattaa harkita, jos vain siltä tuntuu!
Tiina
ps. meidän unikoulu oli mun oma versio tassu-unikoulusta ja siitä "nosta pinniksestä-laske pinnikseen"-unikoulusta
Kiitos kommenteista ja vertaistuesta molemmille! Mä nyt katselen vielä tätä meidän menoa, että meneekö yöt hurjemmaksi vai pysyykö tilanne edes suht ennallaan. Onhan tuo vielä kovin pieni yövieroitettavaksi ja selvästi tarvitsee niitä yösyöttöjä.
Parille lapselliselle kaverille erehdyin mainitsemaan näistä meidän ilta- ja yöhulinoista, ja vieroittamisen lisäksi sain parannusehdotuksina mm. korvikkeen ja iltapuuron tarjoamista. Varsin toimivat keinot lapsella, joka ei syö edelleenkään pulloa/tuttia eikä suostu lusikalla syötettäväksi. :P
Lähetä kommentti