Niinhän siinä sitten kävi, että homma lähti lapasesta: olen kahden vuorokauden aikana tehnyt yhteensä 3 raskaustestiä. :P Eilen sohlasin First Signalin kanssa ennen töihin lähtöä, ja negatiivista näytti. Useiden eri nettikeskustelupalstojen perusteella olin kuitenkin päätellyt, että kyseinen testimerkki on ollut jokseenkin epäluotettava ja näyttänyt negatiivista, kun muilla testimerkeillä on saatu positiivinen tulos. Eli ei kun apteekin kautta töihin jännäämään.
Tänä aamuna en malttanut olla testaamatta uudelleen, tällä kertaa ihan aamukusesta ja kahden testin voimin (Clearbluen älyttömän hintainen digitesti ja joku netistä tilattu herkkä liuskatesti). Liuskatesti oli selvästi negatiivinen, mutta Clearbluen tulosta olen pähkännyt koko päivän, enkä pikakuukkeloimalla löytänyt mitään järkevää vastausta tai "ennakkotapausta". CB:n näyttöön ilmestyi ensimmäisenä teksti "ei raskaana", MUTTA kun aloin testipakkauksen ohjeen mukaan poistaa testistä paristoa, yhtäkkiä ruudussa lukikin "raskaana 1-2 (viikkoa, toim. huom.)"! Ja kun jatkoin patterin poistamista hetken päästä, ruutu vilkuttelikin sitten jo ihan mitä sattuu...
Tässä nyt sitten olen pähkännyt aamusta asti, että tuliko se CB:n positiivinen viesti näyttöön siksi, että tökin sitä hiivatin patteria irti, vai oliko testi vaan jotenkin "hitaalla käyvä" ja olen sittenkin raskaana? :O
Ei kai tässä muu auta kuin malttaa vielä mielensä, odotella menkkoja ja yrittää keskittyä muuhun. Niin kuin vaikka huushollaamiseen: kämppä on kuin pommin jäljiltä, jääkaapissa ei valon lisäksi paljon muuta ole ja pyykkivuorikin on päässyt taas kasvamaan Everestin kokoiseksi. Hyvä vaimo -indeksiä kohotin sentään vähäsen leipomalla mokkapaloja. :D
torstai 21. lokakuuta 2010
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Kp 29!
Tajusin tosiaan äsken kalenteria selaillessani, että tänään on jo kp 29, eli periaatteessa puna-armeija ON myöhässä. Tosin vain vajaan päivän verran, mutta myöhässä nyt kumminkin. :P
Kovin raskautettu olo mulla ei kyllä ole. Eilen illalla nukkumaan käydessä oli ehkä vähän ökkö olo, mutta syytin siitä jääkiekkopelissä syömääni lihapiirakkaa (kai nyt jokaisella tulee vähän ökkö olo, jos iltapalaksi tirvaisee maailman läskeimmän ja rasvaisimman lihiksen...). Eli en siis aio vielä jammailla täällä onnesta. Ja mun tuurilla menkat alkaa kuitenkin tänään illalla, kun olen töissä hulppean 9 tunnin tarjoiluvuoron. Pitää varmaan pakata eväiden lisäksi töihin mukaan siteitä ja kuppi, sillä pessimistihän ei tunnetusti pety.
Muuten elämä rullaa aika lailla samaan malliin. Lauantaina olisi lähtö Kuopioon niihin kavereiden hää-ristiäisiin, ja mulla on tietenkin kauhea vaatekriisi. Mitä pistää päälle juhliin, kun pukukoodia ei ole ilmoitettu, Mies meinaa lähteä puvussa liikkeelle, rahaa tai varsinaista tarvetta uuteen kolttuun ei ole eikä halua olla yli- tai alipukeutunut? Kääk.
Kovin raskautettu olo mulla ei kyllä ole. Eilen illalla nukkumaan käydessä oli ehkä vähän ökkö olo, mutta syytin siitä jääkiekkopelissä syömääni lihapiirakkaa (kai nyt jokaisella tulee vähän ökkö olo, jos iltapalaksi tirvaisee maailman läskeimmän ja rasvaisimman lihiksen...). Eli en siis aio vielä jammailla täällä onnesta. Ja mun tuurilla menkat alkaa kuitenkin tänään illalla, kun olen töissä hulppean 9 tunnin tarjoiluvuoron. Pitää varmaan pakata eväiden lisäksi töihin mukaan siteitä ja kuppi, sillä pessimistihän ei tunnetusti pety.
Muuten elämä rullaa aika lailla samaan malliin. Lauantaina olisi lähtö Kuopioon niihin kavereiden hää-ristiäisiin, ja mulla on tietenkin kauhea vaatekriisi. Mitä pistää päälle juhliin, kun pukukoodia ei ole ilmoitettu, Mies meinaa lähteä puvussa liikkeelle, rahaa tai varsinaista tarvetta uuteen kolttuun ei ole eikä halua olla yli- tai alipukeutunut? Kääk.
torstai 23. syyskuuta 2010
Omstart, omstart...
Ja kierrot senkun lyhenee: puna-armeija valtasi tilukset jälleen eilen, joten edelliselle kierrolle tuli mittaa säntilliset 28 päivää. Olen siis monen vuoden tauon jälkeen jälleen "keskivertonainen" mitä kuukautisiin tulee. :P Viimeksi kroppa on ollut näin täsmällinen pillereitä syödessä, luomuna olen aina vuotanut säännöllisen epäsäännöllisesti. Nähtävästi kroppaansa ei voi koskaan tuntea täysin, koska näin lyhyt kierto tuli kyllä ihan puskista.
Tällä kertaa en ollut edes pahemmin pettynyt, vaikkei kakkajalka ollutkaan saanut alkuaan. Olin siis nähtävästi osannut alitajuisesti olla toivomatta liikoja edellisen pettymyksen jälkeen. Mies sen sijaan mutristeli jonkin aikaa ja oli selvästi harmissaan, mikä tietysti harmitti sitten mua jälkeen päin. Pitää ehkä jutella Miehen kanssa asiasta jossain välissä ja kysellä, mikä fiilis sillä on.
Yritin aiemmin tänään laskea, monesko yrityskierto meillä on jo menossa. Päädyin tulokseen "aika hiivatin mones". Kohta vuosi on yritystä takana, eikä mitään tunnu tapahtuvan. Myönnettäköön, että ollaan oltu ajoittain TODELLA laiskoja edes yrittämään (milloin on flunssaa, milloin Miehellä kököt työvuorot, milloin helteet ja sukuloimisreissut...), mutta luulisi silti, että tässä ajassa olisi edes kerran sattunut onnetar kohdalle. Kohta alkaa tuntua, että lottovoittokin on todennäköisempi (siis pääpotti, neljää oikein ei lasketa) kuin lapsen saaminen alulle. :/
Ensi kuun lopulla olisi ystäväpariskunnan häät ja samassa tilaisuudessa parin esikoisen ristiäiset. Neuloin tulokkaalle myssyn, sukat ja tumput ristiäislahjaksi, ja harmitti ihan pirusti, ettei myssyn tulevana käyttäjänä olisi meidän oma muksu. Ehkä joku päivä vielä istun maha pystyssä samaisessa sohvannurkassa ja väkerrän sarjatuotantona myssyjä omalle nassikalle. Sitä päivää odotellessa...
Tällä kertaa en ollut edes pahemmin pettynyt, vaikkei kakkajalka ollutkaan saanut alkuaan. Olin siis nähtävästi osannut alitajuisesti olla toivomatta liikoja edellisen pettymyksen jälkeen. Mies sen sijaan mutristeli jonkin aikaa ja oli selvästi harmissaan, mikä tietysti harmitti sitten mua jälkeen päin. Pitää ehkä jutella Miehen kanssa asiasta jossain välissä ja kysellä, mikä fiilis sillä on.
Yritin aiemmin tänään laskea, monesko yrityskierto meillä on jo menossa. Päädyin tulokseen "aika hiivatin mones". Kohta vuosi on yritystä takana, eikä mitään tunnu tapahtuvan. Myönnettäköön, että ollaan oltu ajoittain TODELLA laiskoja edes yrittämään (milloin on flunssaa, milloin Miehellä kököt työvuorot, milloin helteet ja sukuloimisreissut...), mutta luulisi silti, että tässä ajassa olisi edes kerran sattunut onnetar kohdalle. Kohta alkaa tuntua, että lottovoittokin on todennäköisempi (siis pääpotti, neljää oikein ei lasketa) kuin lapsen saaminen alulle. :/
Ensi kuun lopulla olisi ystäväpariskunnan häät ja samassa tilaisuudessa parin esikoisen ristiäiset. Neuloin tulokkaalle myssyn, sukat ja tumput ristiäislahjaksi, ja harmitti ihan pirusti, ettei myssyn tulevana käyttäjänä olisi meidän oma muksu. Ehkä joku päivä vielä istun maha pystyssä samaisessa sohvannurkassa ja väkerrän sarjatuotantona myssyjä omalle nassikalle. Sitä päivää odotellessa...
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
"Kyllä se siitä."
Viime postauksessa purkautunut pettymys tuli käsiteltyä varsin tehokkaasti niissä kaverin pippaloissa. Jossain vaiheessa iltaa istuttiin ystävän kanssa vaatehuoneessa (:D) tuopit kourassa, meikäläinen tilitti vitutustaan ja kaveri kuunteli ja hoki otsikon lausetta. Ei ehkä äkkiseltään kovin lohduttava lause, mutta kummasti sen kuuleminen silti helpotti.
Heti seuraavalla viikolla pistinkin sitten töpinäksi: tilasin netistä ison läjän ovulaatiotestitikkuja, laskeskelin päiviä kalenteriin ja kävin jopa apteekista hakemassa foolihappotabletteja (joita tosin en ole vielä alkanut syödä, koska huomasin Multivitassakin olevan foolihappoa, eli syön vanhat vitamiinit ensin pois). Samoin pistin oman ja Miehen ruokavaliorempan käyntiin. Omalta osaltani päätin pistää alkoholin käytön totaalisesti tauolle (Miehelle moista kieltoa oli turha erikseen edes määrätä, koska ei sille ole viimeisen vuoden aikana maistunut kuin jokunen olut), ja vietetään Miehen kanssa myös suklaatonta ja sipsitöntä syyskuuta. Lokakuulle pitäisi keksiä myös joku lakkoilukohde, tähän mennessä mieleen on tulleet laku, leivokset ja limppari. Saapa nähdä, millaisen protestin Mies pistää pystyyn, se kun tykkää etenkin makeista leipomuksista. :D
Palatakseni varsinaiseen asiaan, ovistestit pääsi viime viikolla kunnolla käyttöön. Vahva positiivinen ilmestyi tikkuun keskiviikkona, eli ovulaatiosta alkaa olla jo viikon päivät. Miehellä onneksi oli aamuvuoroviikko, joten oltiin jopa kotosalla samaan aikaan ja ehdittiin touhuta useampana päivänä ennen ja jälkeen oviksen.
Nyt on menossa kp 22/29-31, eli viikon verran saan jännäillä vielä. Tosin tällä kertaa yritän olla odottamatta liikoja, ettei ala ottaa pannuun yhtä paljon kuin viime kerralla. Enkä varsinkaan lausu ääneen sanaa "raskaustesti", koska olen edelleen sitä mieltä, että se on kirottu tässä huushollissa! :D
Heti seuraavalla viikolla pistinkin sitten töpinäksi: tilasin netistä ison läjän ovulaatiotestitikkuja, laskeskelin päiviä kalenteriin ja kävin jopa apteekista hakemassa foolihappotabletteja (joita tosin en ole vielä alkanut syödä, koska huomasin Multivitassakin olevan foolihappoa, eli syön vanhat vitamiinit ensin pois). Samoin pistin oman ja Miehen ruokavaliorempan käyntiin. Omalta osaltani päätin pistää alkoholin käytön totaalisesti tauolle (Miehelle moista kieltoa oli turha erikseen edes määrätä, koska ei sille ole viimeisen vuoden aikana maistunut kuin jokunen olut), ja vietetään Miehen kanssa myös suklaatonta ja sipsitöntä syyskuuta. Lokakuulle pitäisi keksiä myös joku lakkoilukohde, tähän mennessä mieleen on tulleet laku, leivokset ja limppari. Saapa nähdä, millaisen protestin Mies pistää pystyyn, se kun tykkää etenkin makeista leipomuksista. :D
Palatakseni varsinaiseen asiaan, ovistestit pääsi viime viikolla kunnolla käyttöön. Vahva positiivinen ilmestyi tikkuun keskiviikkona, eli ovulaatiosta alkaa olla jo viikon päivät. Miehellä onneksi oli aamuvuoroviikko, joten oltiin jopa kotosalla samaan aikaan ja ehdittiin touhuta useampana päivänä ennen ja jälkeen oviksen.
Nyt on menossa kp 22/29-31, eli viikon verran saan jännäillä vielä. Tosin tällä kertaa yritän olla odottamatta liikoja, ettei ala ottaa pannuun yhtä paljon kuin viime kerralla. Enkä varsinkaan lausu ääneen sanaa "raskaustesti", koska olen edelleen sitä mieltä, että se on kirottu tässä huushollissa! :D
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Ei sitten.
Sana "raskaustesti" on tässä taloudessa ihan selvästi jotenkin kirottu: aina kun sen erehtyy lausahtamaan ääneen, menee kaikki v**uiksi ja sit on paha mieli.
Eilen illalla iltapissillä tuli muutama tippa verta paperiin. Mies, ikuinen optimisti (ja nähtävästi raskausjuttuja salaa googletellut) totesi, että saattaahan kyseessä olla kiinnittymisvuoto ja että turha vielä murehtia. Ihme kyllä itellekin tuli jotenkin luottavainen olo ja vanha tuttu "pessimisti ei pety" -asenne väistyi - mutta vain yön ajaksi. Aamulla huomasin tulvaporttien auenneen ja puna-armeijan saapuneen rytinällä. Aivan käsittämätöntä. Normaalikierto on tähän asti ollut mulla 30-31 päivää, ja tänään piti olla vasta 27/30-31 menossa.
Eipähän tarvi testailla viikonlopun kemujen varalta. Perseet vaan olalle, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Eilen illalla iltapissillä tuli muutama tippa verta paperiin. Mies, ikuinen optimisti (ja nähtävästi raskausjuttuja salaa googletellut) totesi, että saattaahan kyseessä olla kiinnittymisvuoto ja että turha vielä murehtia. Ihme kyllä itellekin tuli jotenkin luottavainen olo ja vanha tuttu "pessimisti ei pety" -asenne väistyi - mutta vain yön ajaksi. Aamulla huomasin tulvaporttien auenneen ja puna-armeijan saapuneen rytinällä. Aivan käsittämätöntä. Normaalikierto on tähän asti ollut mulla 30-31 päivää, ja tänään piti olla vasta 27/30-31 menossa.
Eipähän tarvi testailla viikonlopun kemujen varalta. Perseet vaan olalle, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
maanantai 23. elokuuta 2010
Oliskohan... vaiko ei?
Kyllä me Miehen kanssa ollaan hyviä: saatiin kerrankin aikaiseksi touhuta aktiivisesti oviksen aikaan, helteistä ja ties mistä huolimatta! Nyt sitten vaan jännätään, puna-armeijan arvioitu saapumisaika pitäisi olla sunnuntaina tai maanantaina. Saisi kyllä jäädä saapumatta. Olo ei ainakaan vielä ole erityisen raskas (ehe ehe), mutta kummallisesti mahaa on kipristellyt viime päivinä. Peukut ja varpaat pystyyn.
Kierron ajankohdasta johtuen käsillä on jälleen sama dilemma kuin vappuna. Viikonloppuna on kaverin avokin valmistujaisjuhlat, ja ex-teekkari kun on kyseessä, niin alkoholia on aivan varmasti tarjolla. Semisti tein jo päätöksen, että pysyttelen alkoholittomalla linjalla varmuuden vuoksi, mutta millä hiivatin verukkeella tällä kertaa kieltäytyisi? Oliskohan antibioottikuuri ja hiivatulehdus riittävän "joo älä kerro enempää" -tyyppinen ratkaisu? Hmm. Tätä pitää vielä pohtia.
Kierron ajankohdasta johtuen käsillä on jälleen sama dilemma kuin vappuna. Viikonloppuna on kaverin avokin valmistujaisjuhlat, ja ex-teekkari kun on kyseessä, niin alkoholia on aivan varmasti tarjolla. Semisti tein jo päätöksen, että pysyttelen alkoholittomalla linjalla varmuuden vuoksi, mutta millä hiivatin verukkeella tällä kertaa kieltäytyisi? Oliskohan antibioottikuuri ja hiivatulehdus riittävän "joo älä kerro enempää" -tyyppinen ratkaisu? Hmm. Tätä pitää vielä pohtia.
perjantai 6. elokuuta 2010
Loppukesäfiiliksiä
Hiljaista on pidellyt blogirintamalla. Ja muillakin rintamilla. Kun asunnon sisälämpötila lähentelee parhaimmillaan 35 astetta, on mielessä kaikkea muuta paitsi vauvantekoa. :P
Tilaisuuksiakaan ei pahemmin ole ollut. Miehen ensimmäinen kesälomaviikko meni siihen, että itse hikoilin kotona kuin pieni possu ja Mies viiletti maantiellä fillarin selässä (pyöräily on Miehen uusi villitys, lomaostoksiin kuului mm. 1500 euron maantiepyörä...). Sitten vietettiinkin puolitoista viikkoa tien päällä, Suomi-turneen välietappeina ollen anoppila, Helsinki ja Tallinna. Nyt ollaan oltu toista päivää kotona, ja huomenna päätetään kesälomareissaaminen Särkänniemen reissuun. Ensi viikko on Miehen viimeinen lomaviikko, ja sopivasti sattui myös hedelmällinen ajanjakso ensi viikolle, joten ei ainakaan tarvitse miettiä, mitä tässä huushollissa tapahtuu ensi viikolla... :D
Sain tänään kovin helpottavan puhelun vuokratyöfirmalta, jonka haastattelussa kävin juhannuksen jälkeisellä viikolla. Tarjosivat osa-aikatöitä syksyksi paikallisen messukeskuksen aulassa ja narikassa, ja tietenkin tartuin heti tilaisuuteen. Ensi viikolla olisi perehdytystä ja työsopparin laatimista sekä ensimmäinen työvuoro. Oon tietenkin ihan täpinöissäni, koska olin jo satavarma, etten kuitenkaan kelpaa firman listoille ja joudun kituuttamaan syksyllä taas pelkällä opintorahalla (ja Miehen rahoilla, niin kuin tähänkin asti). Operaatio Kakkajalan sovittaminen opintoihin ja työntekoon onkin sitten jo mahdollisesti kinkkisempi juttu, mutta sitä murehditaan sitten jos ja kun tärppää...
Enää kolme viikkoa kesälomaa meikäläisellä. Mihin hittoon se kesä taas vierähti?!
Tilaisuuksiakaan ei pahemmin ole ollut. Miehen ensimmäinen kesälomaviikko meni siihen, että itse hikoilin kotona kuin pieni possu ja Mies viiletti maantiellä fillarin selässä (pyöräily on Miehen uusi villitys, lomaostoksiin kuului mm. 1500 euron maantiepyörä...). Sitten vietettiinkin puolitoista viikkoa tien päällä, Suomi-turneen välietappeina ollen anoppila, Helsinki ja Tallinna. Nyt ollaan oltu toista päivää kotona, ja huomenna päätetään kesälomareissaaminen Särkänniemen reissuun. Ensi viikko on Miehen viimeinen lomaviikko, ja sopivasti sattui myös hedelmällinen ajanjakso ensi viikolle, joten ei ainakaan tarvitse miettiä, mitä tässä huushollissa tapahtuu ensi viikolla... :D
Sain tänään kovin helpottavan puhelun vuokratyöfirmalta, jonka haastattelussa kävin juhannuksen jälkeisellä viikolla. Tarjosivat osa-aikatöitä syksyksi paikallisen messukeskuksen aulassa ja narikassa, ja tietenkin tartuin heti tilaisuuteen. Ensi viikolla olisi perehdytystä ja työsopparin laatimista sekä ensimmäinen työvuoro. Oon tietenkin ihan täpinöissäni, koska olin jo satavarma, etten kuitenkaan kelpaa firman listoille ja joudun kituuttamaan syksyllä taas pelkällä opintorahalla (ja Miehen rahoilla, niin kuin tähänkin asti). Operaatio Kakkajalan sovittaminen opintoihin ja työntekoon onkin sitten jo mahdollisesti kinkkisempi juttu, mutta sitä murehditaan sitten jos ja kun tärppää...
Enää kolme viikkoa kesälomaa meikäläisellä. Mihin hittoon se kesä taas vierähti?!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)