Torstai on toivoa täynnä - ja pyh!

Vieläkin ootellaan, mutta enää vain lääkärikäyntiä. Menkat ilahduttivat saapumisellaan tänä aamuna klo 4:30 (ei, en sentään herännyt äkilliseen verenvuotoon, vaan menin aamukuudeksi töihin), ja olen taas viettänyt päivän hammasta purren ja yhden (1) Panadolin voimin, koska enempää ei repussa pyörivästä hätäapupakkauksesta löytynyt. Ja voi että, miten ihana työpäivä siitä tulikaan!

(Disclaimer: seuraava tekstinpätkä sisältää jonkin verran perinteisiä suomalaisia ärräpäitä sekä puhetta ruumiintoiminnoista, mikä voi ällöttää osaa lukijoista. Teitä on varoitettu.)

JumaLAUTA miten voi ihmislasta sattua menkka-aikaan. Ensimmäiset pari tuntia meni ihan kelvollisesti, koska vuoto ei vielä ollut päässyt kunnolla vauhtiin, mutta puolessa välissä työpäivää olin valmis repimään kohtuni omin kätösin irti. Ei voi mitenkään päin olla normaalia, että menkkakivut tuntuu perkele peräsuolessa asti. Kyllä, just siellä, perseessä. Mitä helvettiä?! Ei riitä, että kohdussa tuntuu siltä, kuin joku viiltelisi fileerausveitsellä paloja irti, vaan pitää joka vessareissullakin pelätä, että repeääkö paksusuolikin samassa rytäkässä! Kotonakin epäröin pitkään, laitanko kuukupin vai pelaanko muovisideällötysten kanssa, ja olisi pitänyt päätyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon: aiemmin kivuttomasti sujunut persruukun asennus tuotti nyt melkoista tuskaa.

(Ruumiintoimintokuvaelma päättyy tähän. Kiitos ja anteeks.)

Onneksi lääkärikäyntiin on enää muutama päivä, onpahan nyt tuoreessa muistissa nämä menkkakivut niin voin niistäkin avautua samalla reissulla. Jos tuolla vatsaontelossa ei nyt ole endometrioosia tai muita kutsumattomia vieraita, niin ihme on.

Ja nyt kun avautumisen makuun pääsin, niin toteanpa samalla vauhdilla, että Iso Paha Vuokratyöfirma kyllä taas hanskaa homman. Kun ilmoitin olevani kesällä käytettävissä pesulatöihin, mulle kerrottiin, että toukokuulla on sitten pari infoa ja koulutusta, joihin "sun kyllä ehdottomasti kannattaa mennä, vaikka ootkin ollut siellä yrityksessä jo useissa työvuoroissa". Noh. Eilen oli ensimmäinen koulutus, jossa kerrottiin tasan ne faktat firmasta, jotka jo tiesinkin: työajat, palkkaus, työpaikan sijainti, työturvallisuuden tärkeys jne. Joo, eihän siinä, hyvää tietoa niille, jotka eivät pesulalla vielä olleet tehneet töitä. Tänään oli koulutuksen toinen osa, tällä kertaa pesulalla, jonne jäin vielä aamuvuoron jälkeen tunniksi odottelemaan. Ja ihan yhtä tyhjän kanssa tämäkin info: esimiehet kertasi palkkaus- ja työaika-asiat, jonka jälkeen kierrettiin tuotantotilat. Jälleen, varmasti hyödyllistä tietoa, JOS ON ENSIKERTALAINEN.

Voitte uskoa, kuinka paljon olen haaveillut siitä päivästä, jolloin voin soittaa vuokrafirmaan ja sanoa: "Valitettavasti en ole enää käytettävissänne, koska jään äitiyslomalle/sain oikeita töitä/voitin lotossa ja rupean nyt oloneuvokseksi"...

Ootellaan, ootellaan...

Mies sanoi aikanaan asepalvelusta suorittaessaan, että intissä on aina kiire odottamaan. Kieltämättä välillä siltä tämä elämäkin tuntuu: välillä on mukamas kauhea kiire hoitaa asioita, ja sitten joutuukin odottelemaan. Tällä hetkellä odotan lähinnä a) puna-armeijaa, ihan vaan koska kiinnostaa, mihin sfääreihin kierto tällä kertaa yltää, ja b) lääkäriin pääsyä. Mennään kp 24:ssa, ovis oli milloin oli ja otolliset päivät jätettiin hyödyntämättä makkarin puolella, lähinnä koska allekirjoittanut oli taas vaihteeksi stressaantunut ja haluton ja väsynyt ja ties mitä. Ja olen edelleen: Mies yritti eilen hempeillä ja punkea kylkeen, mutta mulla vaan lurppasi silmät kiinni ja oli sellainen "älä ny jaksa" -fiilis. Varsin romantillista.

Romantiikka on siitä jännä juttu, että se on loistanut poissaolollaan melkein koko meidän parisuhteen ajan. Kun tavattiin Miehen kanssa, oltiin jo kuitenkin sen verran "vanhoja" (19 ja 18v.), että pahin teini-ihkutusvaihe oli jo kummallakin ollutta ja mennyttä, eikä edes kaukosuhteilu-vaiheessa tullut mitenkään erityisesti lässytettyä ja hengattua tuntikaupalla puhelimessa ("you hang up", "no, YOU hang up!"). Ja jos jompikumpi muruttelee tai kullittelee (veh veh) toista, niin yleensä rivien välistä paistaa sarkasmi naapurikuntaan asti. Jos taas toinen on tehnyt jotain väärin tai on muuten vaan ojennuksen tarpeessa, kuuluu yleensä toisen suusta sanat "Kuulehan sie!" :P

Ehkä mä olen sitten jotenkin epäromanttinen luonne, kun en jaksa jatkuvasti olla söpöstelemässä ja lähipiirin pariskuntien lepertelyä kuunnellessakin lähinnä yököttää. Eräskin kaveri IHAN OIKEASTI vakavissaan kutsuu avokkiaan hanipööksi, ja vieläpä julkisesti. Hrrrrr. Kyllä mulle Mies on ihan Mies omalla etunimellään. Tai sukunimellä, jos on kökkö päivä.

Kökköpäivistä puheen ollen, ihme on, jos tämän päivän jälkeen ei iske joku vuosisadan lenssu. Vietin nimittäin kahdeksan tunnin työpäivän ulkona teltassa vesisateessa ja tuulessa ja "rekisteröin messuasiakkaita" (eli pelasin tietokoneella pasianssia ja välillä printtailin messuvieraille asiakaskortteja). Kahden ensimmäisen tunnin jälkeen olin jo aivan umpijäässä ja tärisin, vaikka mulla oli kaksi pitkähihaista paitaa, työliivi JA takki päällä. Ja vielä kaksi samanlaista päivää edessä, sentään ilmeisesti vähän aurinkoisemman sään kera.

Nyt kuumaan suihkuun, kuppi teetä nassuun ja villasukat jalkaan.

Hyviä ja huonoja uutisia

JESJESJES, ei tarvitse mennä uudelleen ronklattavaksi! Soitin aamulla neuvolaan ja kysyin papan tuloksia, ja kaikki hyvin sillä rintamalla. Näyte oli puhdas ja analysoitavissa, eikä minkäänlaisia solumuutoksia näkynyt. Samalla hengenvedolla ehdin tiedustella myös virtsa- ja verinäytteiden perään, ja puhelimeen vastannut täti-ihminen (jolla oli muuten kumman kiire lopettaa puhelu, sikamaista sanon minä!) tiesi sanoa klamydiatestin näyttäneen negaa. Verikokeiden tuloksia puidaan kuulemma sitten vasta lääkärin vastaanotolla muutaman viikon päästä.

Kyllä tipahti taas yksi stressitekijä kivasti harteilta. Olin jo varma, että kuitenkin papa-näyte oli ihan päin helvettiä otettu ja joutuisin taas sumplaamaan viikon aikataulujani, että ehtisin näytteenottoon vielä tälle viikolle, mutta onneksi ei tartte.

Vaan ei jotain hyvää ellei huonoakin: Miehen työpaikalla suunnitellaan uuden työvuorojärjestelmän käyttöönottoa. Tähän asti Mies on tehnyt kolmivuoroa "kolmosviitos"-periaatteella, eli ma-pe yhtä vuoroa ja viikonloput vapaalla. Nyt johtoporras arpoo, ottaako ne käyttöön Miehen porukallakin "kolmoskuutosen", jolloin työrytmi meneekin 2 aamua - 2 iltaa - 2 yötä - 2 vapaata ja Mies joutuu näin ollen töihin myös viikonloppuisin. Ihan perseestä moinen, jos suora puhe sallitaan. Jo nykyiselläänkin tuntuu, että Miehen vuorotyö on yksi iso tekijä, joka hankaloittaa meidän vauvaprojektia, kun meidän työt ja vuorokausirytmit menee kivasti ristiin, ja nyt vielä pitäisi viikonloppuisinkin näpöttää kotona, kun toinen painaa duunissa. Riemulla odotan niitä kesäviikkoja, kun MINÄ teen täyttä viikkoa kolmivuoroduunissa ja Mies puolestaan kesälomailee... Prkl.

Kaksi päivää vielä kontaktiopetusta, sitten jää AMK tauolle kesäksi ja pääsen hetkeksi hengähtämään. Alan olla jo kurkkuani myöten täynnä projektitöitä, liiketoimintasuunnitelmia, verkkotehtäviä ja ties mitä ihanuuksia. Sovittiin tänään kurssikaverin kanssa, että perjantaina viimeisten luentojen ja kaverin tentin jälkeen lähdetään kyllä päiväkaljalle. Tai kahdelle. Me NIIIIIIN ollaan ne ansaittu!

Diagnoosi: normospermia

Miehen sperma-analyysin tulokset tipahti tänään postiluukusta, ja oon tässä viimeiset puoli tuntia kryptannut niitä auki herra Googlen ja rouva Wikipedian avulla. Hyvältä näyttää: siittiöiden määrä ja liikkuvuus kohdallaan, vähäistä agglutinaatiota, rakenteessa vähän moittimista (normaaleja vain 46%, kun viitearvo >50%), lääkärin loppulauselman mukaan "hedelmöittämiskyky on normaali". Että ainakaan Miehessä ei tuon yhden näytteen perusteella ole mitään vikaa.

Toisaalta helpottava tieto (ja Mieskin vaikutti tyytyväiseltä saadessaan tietää, ettei hänen miehisyytensä ole vaakalaudalla :D), mutta seuraavaksi herääkin kysymys, että mitähän vikaa minussa sitten on, kun ei tärppää. Koska jossainhan sen vian on oltava, ja kun ei kerran Miehessä, niin...

Papa-näytteen tuloksiakin joudun odottelemaan vielä vajaan viikon, ja lääkärikäyntiinkin on aikaa vielä pieni ikuisuus. Voi kun päivät menisi nopeasti, niin loppuisi tämäkin perhanan kärvistely!

Noh, jotain hyvääkin sentään: Iso Paha Vuokratyöfirma lähestyi tänään ja tarjosi kesälle yhteen asiakasyritykseen pidempiaikaista työpätkää. Tuloja tiedossa kesälle, jee!

Kp 3. Vissiin kai.

Herra Murphy on aina ollut läheinen ystäväni: kaikki mikä voi mennä pieleen menee pieleen ja niin päin pois. Tällä kertaa herra Murphy ilahdutti vierailemalla mun luona tiistaina, jolloin oli varattu papa-näytteelle aika.

Tiistaiaamuna vatsaa väänteli melko lailla ja olin jo valmistautunut soittamaan labraan, että sori hei, menkat alkoi, lykätään papaa tuonnemmaksi. Vatsanväänteet osoittautuikin sitten tavallista reippaammaksi suoliston toiminnaksi eikä verta näkynyt, joten möngin tyytyväisenä labraan.

Noh. Kun labrassa sitten näytteen ottava hoitaja ja vieressä töllistelevä hoitajaopiskelija (sentään naispuolinen) oli kaivelleet lähetteet ja esitiedot koneelta ja pääsin selälleni laverille, hoitaja tuumasi, että jaaha, täällä näyttäis kyllä vähän veriseltä, eihän sulla menkat ole alkaneet. Tähän totesin ihan tyynenä, että "no jos onkin alkaneet, niin ei ne sitten housuun asti ole ehtineet". (Tässä vaiheessa hoitajaopiskelijaa taisi hieman hihityttää. Hyvä, jos mun aivopieruista on edes jollekin hupia. :D) Hoitaja päätti sitten kuitenkin "vähän putsata" paikkoja ja yrittää näytteenottoa, ja siitä papa-näytteen otosta tulikin sitten elämäni inhottavin sellainen. Kummasti kirvelee ja tuntuu, kun ISOLLA pumpulipuikolla pyöritellään alapäässä niin kuin viemäriä rassattaisiin...

Nyt sitten joudun soittelemaan parin viikon päästä papan tuloksia, että saako näytteestä selkoa vai ei. Piru vie jos joudun uudestaan näytteenottoon, menee nimittäin sitten tiukille, että ehtii saada tulokset ennen toukokuun lopun lääkärikäyntiä...

Paparonklauksen myötä puna-armeijakin sitten iski kunnolla. Tai ainakin mä luulen, että ne oli nyt sit ne menkat. Eilen ainakin särkylääkettä kului siihen malliin, ettei kyseessä ollut mikään hoitajan käsittelyn jälkivuoto. Tai sitten se ronklasi pikkasen liian syvältä ja otti sen näytteen munasarjoista asti. :P Tällä hetkellä nyt kuitenkin elän siinä uskossa, että kierto starttasi tiistaina, ja sen mukaan mennään. Pitääkin katsella, mihin laskurit lykkää hedelmälliset päivät ja oviksen, ovistestit nimittäin loppui enkä uusia osta ennen ku on käyty lääkärissä.

Vappukin on jo parin päivän päästä. Taitaa hiljaista pidellä täällä päässä vapun ajan: säätiedote ei lupaa hyvää, eikä ole edes sen kummemmin juhlafiiliskään. Kaveri lupasi kyllä lämmittää (aitoa puulämmitteistä <3) saunaa aattoaamuna, ja sunnuntaina lupasin käydä kääntymässä entisten opiskelukavereiden piknikillä. Plus huomenna meillä on siivouspäivä. Oon nimittäin kuullut huhuja, että asunnon lattiat kannattaa luututa useammin kuin joka kolmas tai neljäs kuukausi...

Aktiivilomalle anoppilaan!

Kyllä on nyt kuulkaa maailmankirjat sekaisin. Yleensä kun Miehen kanssa lähdetään kotikonnuille lomailemaan/kyläilemään, meille riittää yksi iso kassillinen vaatetta plus pari-viis pienempää nyssykkää riippuen siitä, raahaako meikäläinen mukanaan puolikkaan vai neljäsosakirjaston. Tällä kertaa mukaan on kuitenkin lähdössä lisäksi kaksi (2!) kassillista urheiluromppeita! Mies meinasi järjestää isänsä kanssa pienimuotoisen Tour de Perähörölän ja fillaroida kuin pieni eläin, enkä mäkään näin ollen voinut hylätä juoksulenkkareita ja -vermeitä viikonlopuksi. Tunnen itseäni nimittäin sen verran hyvin, että voin varmuudella sanoa juoksuharrastuksen tyssäävän het alkuunsa, jos nyt luistan juoksuohjelmasta edes sen pari päivää... Ja onpahan nyt hyvä syy myös poistua anoppilasta, jos alkaa syystä tai toisesta mennä hermot appiukon touhotukseen. :D

Hokasin muuten, että nyt mennään jo kp25:ssa, eli jos kroppa jatkaa superlyhyillä kierroilla, menkat saattaa iskeä päälle pyhien aikana. Mikä puolestaan pistää ensi viikon kuviot jälleen uusiksi, koska mulla on varattu aika papa-näytteen ottoon ensi tiistaina: uuden ajan saaminen voi maakunnan sairaanhoitopiirin resurssipulan tuntien olla kiven alla. :/ Muuten näytteenotot onkin sitten plakkarissa, Mieskin vei omat näytteensä alkuviikosta analyysiin. Eikä se Mehiläisen analyysitaksakaan ollut kuin 143e, ja siitäkin voi saada ilmeisesti Kelalta jotain korvauksia, koska Miehelle oli tyrkätty Kelan lomakkeet mukaan. Ehkä tämä vauvaoperaatio ei ihan vielä viekään meitä vararikkoon!

Muutamassa blogissa näkyi alkaneen jonkinlainen projekti, jossa pyritään tiineytymään kesän aikana. Toisaalta houkuttaisi ajatus proggikseen mukaan lähdöstä, mutta toisaalta taas en haluaisi turhaan asettaa itselle (ja Miehelle) sen enempää paineita, kun ei vielä tiedetä, että ollaanko tässä ylipäänsä hedelmöittymiskykyisiä. Mielenkiinnolla seurailen kuitenkin muiden projekteja, toivottavasti kevät ja kesä tuo itse kullekin hyviä uutisia. :)

Nyt viimeistelemään pakkausoperaatiota ja sitten unille. Hyvää pääsiäistä lukijoille!

Nyt v***u oikeesti.

Katseltiin Miehen kanssa uutisia aiemmin päivällä, ja ainakin Ylen otsikoissa ja uutisinserteissä mainittiin, että tänään julkistetusta uudesta äitiyspakkauksesta on heti noussut paljon keskustelua. Uutispätkässä jopa näytettiin vauva.fi:n keskusteluketjusta pätkiä, joissa uusi äitiyspakkaus lytättiin "pliisuksi" ja "poikamaiseksi" ja "värittömäksi". "En kyllä pukisi noita meidän Kerttu-Irmelille, niin ovat rumia että hyi yäk". (ei suora sitaatti, toim. huom.)

Harvoin jaksan vetää palkokasvia nenäonteloon netin vauvakeskusteluista, mutta JUMALAUTA. Harvassa yhteiskunnassa saa vastaavanlaista etuutta, ja sitten nämä älykääpiöt kehtaa kitistä siitä, että ILMAISEKSI saatavat ja monelle tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet ovat RUMIA. Ok, jos on tarkka siitä, että omalla kultamurmelilla on just eikä melkeen oikeanväriset potkuhousut, niin ottakoot sitten sen 140 euroa ja katsokoot, että montako design-bodya sillä saa ostettua. Perkele. Ja ihan turhaan minusta haikailevat, että "kyllä oli toissavuonna/viime vuonna/vuonna 1984 paljon kivempia ja söpömpiä toppahaalareita pakkauksessa". Olisitte säästäneet ne vanhat ja söpömmät vaatteet, niin ei tarttis kitistä!

Ja sanottakoon nyt vielä, että vaikka ne äitiyspakkauksen vaatteet olikin aika vaaleasävyisiä ja ruokalapun kuviointi turhan retroa meikäläisen makuun, niin silti mun mielestä ne oli kivan näköisiä ja söpöjä. Että jos nyt täällä tärppäisi, niin riemusta kiljuen ottaisin vastaan tuon pakkauksen sisällön, oli tulokas tyttö tai poika.

Oon muutenkin tänään ollu ihmeen ärhäkällä ja kinastelevalla päällä. Joko mulla on varhainen PMS, tai sitten lähestyvät vaalit kiristää hermoja. Mieskin kävi näissä vaaleissa äänestämässä, kun meikäläinen on täällä jo viikkokaupalla paasannut siitä, kuinka nyt v***u aikusten oikeesti pitää saada jotain rotia tähän yhteiskuntaan. Vaalikiimaa, niin kuin Hesari taisi asian ilmaista. :D

Ei kai mulla muuta. Avautumisen voinkin kivasti päättää korkkaamalla jääkaapissa jo viikkotolkulla odotelleen siiderin. Onneksi telkkarista ei tule vaaliohjelmia ennen sunnuntai-iltaa.