"16 yötä lomaan on..."

Tässä mitään jouluun olevia öitä viitsi laskea, kun loma on se, mitä enemmän kaipaa! Vielä kaksi viikkoa pitäisi kärvistellä töitä ja koulua, sitten voi päästä muutamaksi viikoksi irti oravanpyörästä ja hengähtää vähän.

Viime kierto piti olla se stressitön ja fiilispohjainen yrityskierto, ja ovistestitikut jäi kiltisti vessan kaappiin odottamaan. No kah kuinka ollakaan, tällä kertaa puna-armeija kirmasi HYVIN ajoissa paikalle, ja kierrolle jäi pituutta 27 päivää. Ja koko kierron aikana taidettiin harrastaa seksiä kerran tai kaksi, eikä selvästikään hedelmällisinä päivinä. Ei taida siis meillä toimia tällainen spontaanius ja fiilistely-meininki. Tai sitten oltiin yksinkertaisesti niin kiireisiä ja eri aikatauluissa, vähän niin kuin tällä viikolla (Mies aamuvuorossa eli iltapäivät kotona, meikäläinen taas koulussa tai töissä iltamyöhälle).

Nyt elellään kp 8:aa, ovulaatio ajoittunee siis jonnekin ensi viikolle tai seuraavan viikon alkupuolelle ja menkkoja voi odotella jouluksi. Tänä jouluna meinattiin mennä anoppilaan valmiiden lihapatojen äärelle, ja kerrankin ehditään ihan ajan kanssa viettää joulua, koska Mies sai anottua pitämättömiä vapaitaan joulunalusviikolle ja menee töihin vasta 27.12. Ei tarvi kokata itse, jes! \o/

Vauhti päällä

Huhheijakkaa, tässä on ollut niin haipakka vauhti päällä perjantaista saakka, että ihan unohdin päivittää tilannetta tännekin.

Niin se puna-armeija vaan tuli jälleen kylään - sopivasti viime postausta seuraavana päivänä. Eli eipähän tarvinnut hötkyillä pitkin viikonloppua, että herranjesta apua mitä ihmettä kropassa tapahtuu. Onneksi viikonloppuna oli niin paljon ohjelmaakin, etten ehtinyt harmitella tai edes ihmeemmin ajatella koko asiaa.

Kirjamessuilla kävin lauantaina, ihan uskomaton tungos. Samassa hötäkässä järjestettiin myös musamessut ja viini-hyvä-ruoka-mitälie-messut, joista jälkimmäisessä tarjonta näytti pääasiassa olevan erilaisia kahveja ja suklaita. Vakaa aikomus oli kierrellä rauhalliseen tahtiin kaikki kirjaosastot ja pyörähtää nopeasti muillakin messuilla, mutta joillekin ständeille ei päässyt lähellekään, etenkään jos siellä sattui juuri sillä hetkellä olemaan käynnissä joku keskustelu tai signeeraussessio. Parit joululahjat onnistuin kuitenkin hankkimaan, etenkin allekirjoittaneen äiti on varmasti erityisen mielissään Tuomari Nurmion 7cd-boksista itse Dumarin nimmarilla varustettuna. :)

Palatakseni varsinaiseen aiheeseen eli Operaatio Kakkajalkaan... Jutustelin eilen Miehen kanssa, että voisin tässä kierrossa jättää ovulaation tikuttelematta ja mentäis ihan vaan fiilispohjalta tämä kierto. Nyt kun edellinen kierto venähti viikolla pidemmäksi, on jokseenkin hakuammuntaa lähteä arpomaan, että missä vaiheessa se tikuttelu oikein pitäisi aloittaa. Ja sitä paitsi testitikutkin alkaa olla vähissä.

Että näillä mennään. Ja kovaa mennäänkin, seuraavat pari viikkoa on jo aika tehokkaasti aikataulutettu koulun ja työn puolesta...

Kp 36/28: nega edelleen

Tänä aamuna hermo petti viimeinkin ja tein testin. Negatiivinenhan se, ei edes roskishaamua havaittavissa. Liekö siis joku hormonioikku päällä tai muuten vaan kierto päin helvettiä, kun ei menkkoja kuulu vieläkään...

Flunssaa sen sijaan yrittäis pukata: pari päivää on ollut vähän tukkoinen olo, kevyttä päänsärkyä on ollut vaihtelevasti jo viikon verran ja lämmötkin on koholla. Toivottavasti ei iske kunnon lenssua päälle, koulussa alkoi just tällä viikolla uusi jakso ja uudet, edellisiä työläämmät kurssit. Eikä se gradukaan itsestään valmistu, pitäisi pyhittää sillekin edes pari päivää viikossa...

Noh, näillä mennään. Viikonloppuna pääsen taas reissuun, toteutan pitkäaikaisen haaveeni ja lähden käymään Helsingin kirjamessuilla! Jospa sieltä irtoaisi lisävirikkeitä graduunkin, messujen teemamaa kun on tänä vuonna Ranska. :P

Kp 34/28: what IS this madness?!

Ei mitään. Zip. Nada. Nothing. Ingenting! Menkkoja ei vielä kuulu eikä näy, ja koko viikonlopun ravasin vessassa hulluna tarkistelemassa, että no joko valuu vai ei. Kieltämättä meni maku lauantain juhlien jatkoista, kun vielä kuskinvelvollisuuksieni päätyttyäkin istuin humalaisen seurueeni parissa Kuopion keskustan kapakoissa ja litkin pelkkää limpparia ja stressasin. (Ja vähän salaa vessassa itkeskelinkin, kun oli väsynyt ja ulkopuolinen olo juhlaseurassa, jossa kaikilla muilla oli alla vähintäänkin yksi pullollinen punaviiniä... Mutta ei siitä sen enempää.)

Keittiön pöydällä odottaa jälleen uusi testipaketti, tällä kertaa Kuopiosta hätäostoksena tehty Apteekin raskaustesti. Tarkoituksena oli tehdä se jo tänä aamuna, mutta unenpöpperössä en jaksanut alkaa soheltaa testipuikon kanssa ja "puolueeton testivalvoja" eli Mies nukkui yövuoroa ennakoiden. Enkä toisaalta viitsisi tehdä testiä ilman Miestä, koska jos sattuisikin niin onnellisesti, että tulos olisi positiivinen, niin haluaisin Miehenkin pääsevän osaksi sitä tilannetta. (Ja jos testi näyttäisikin negaa, niin sitten mulla olis Miehen olkapää, johon itkeä. :P)

Vaan taidanpa siirtää ressaavan kroppani pikkuhiljaa unten maille, että jaksan töissä. Sain huomiseksi oikein kunnon haist home -vuoron: käyn töissä klo 7-9:30 ja loppupäivän olen vapaalla. Kyllä motivoi silittää kauluspaitaa 2,5 tunnin työvuoron takia, suorastaan loikin riemusta... :/

Kp 30: oliko se nyt positiivinen vai...?!?

Niinhän siinä sitten kävi, että homma lähti lapasesta: olen kahden vuorokauden aikana tehnyt yhteensä 3 raskaustestiä. :P Eilen sohlasin First Signalin kanssa ennen töihin lähtöä, ja negatiivista näytti. Useiden eri nettikeskustelupalstojen perusteella olin kuitenkin päätellyt, että kyseinen testimerkki on ollut jokseenkin epäluotettava ja näyttänyt negatiivista, kun muilla testimerkeillä on saatu positiivinen tulos. Eli ei kun apteekin kautta töihin jännäämään.

Tänä aamuna en malttanut olla testaamatta uudelleen, tällä kertaa ihan aamukusesta ja kahden testin voimin (Clearbluen älyttömän hintainen digitesti ja joku netistä tilattu herkkä liuskatesti). Liuskatesti oli selvästi negatiivinen, mutta Clearbluen tulosta olen pähkännyt koko päivän, enkä pikakuukkeloimalla löytänyt mitään järkevää vastausta tai "ennakkotapausta". CB:n näyttöön ilmestyi ensimmäisenä teksti "ei raskaana", MUTTA kun aloin testipakkauksen ohjeen mukaan poistaa testistä paristoa, yhtäkkiä ruudussa lukikin "raskaana 1-2 (viikkoa, toim. huom.)"! Ja kun jatkoin patterin poistamista hetken päästä, ruutu vilkuttelikin sitten jo ihan mitä sattuu...

Tässä nyt sitten olen pähkännyt aamusta asti, että tuliko se CB:n positiivinen viesti näyttöön siksi, että tökin sitä hiivatin patteria irti, vai oliko testi vaan jotenkin "hitaalla käyvä" ja olen sittenkin raskaana? :O

Ei kai tässä muu auta kuin malttaa vielä mielensä, odotella menkkoja ja yrittää keskittyä muuhun. Niin kuin vaikka huushollaamiseen: kämppä on kuin pommin jäljiltä, jääkaapissa ei valon lisäksi paljon muuta ole ja pyykkivuorikin on päässyt taas kasvamaan Everestin kokoiseksi. Hyvä vaimo -indeksiä kohotin sentään vähäsen leipomalla mokkapaloja. :D

Kp 29!

Tajusin tosiaan äsken kalenteria selaillessani, että tänään on jo kp 29, eli periaatteessa puna-armeija ON myöhässä. Tosin vain vajaan päivän verran, mutta myöhässä nyt kumminkin. :P

Kovin raskautettu olo mulla ei kyllä ole. Eilen illalla nukkumaan käydessä oli ehkä vähän ökkö olo, mutta syytin siitä jääkiekkopelissä syömääni lihapiirakkaa (kai nyt jokaisella tulee vähän ökkö olo, jos iltapalaksi tirvaisee maailman läskeimmän ja rasvaisimman lihiksen...). Eli en siis aio vielä jammailla täällä onnesta. Ja mun tuurilla menkat alkaa kuitenkin tänään illalla, kun olen töissä hulppean 9 tunnin tarjoiluvuoron. Pitää varmaan pakata eväiden lisäksi töihin mukaan siteitä ja kuppi, sillä pessimistihän ei tunnetusti pety.

Muuten elämä rullaa aika lailla samaan malliin. Lauantaina olisi lähtö Kuopioon niihin kavereiden hää-ristiäisiin, ja mulla on tietenkin kauhea vaatekriisi. Mitä pistää päälle juhliin, kun pukukoodia ei ole ilmoitettu, Mies meinaa lähteä puvussa liikkeelle, rahaa tai varsinaista tarvetta uuteen kolttuun ei ole eikä halua olla yli- tai alipukeutunut? Kääk.

Omstart, omstart...

Ja kierrot senkun lyhenee: puna-armeija valtasi tilukset jälleen eilen, joten edelliselle kierrolle tuli mittaa säntilliset 28 päivää. Olen siis monen vuoden tauon jälkeen jälleen "keskivertonainen" mitä kuukautisiin tulee. :P Viimeksi kroppa on ollut näin täsmällinen pillereitä syödessä, luomuna olen aina vuotanut säännöllisen epäsäännöllisesti. Nähtävästi kroppaansa ei voi koskaan tuntea täysin, koska näin lyhyt kierto tuli kyllä ihan puskista.

Tällä kertaa en ollut edes pahemmin pettynyt, vaikkei kakkajalka ollutkaan saanut alkuaan. Olin siis nähtävästi osannut alitajuisesti olla toivomatta liikoja edellisen pettymyksen jälkeen. Mies sen sijaan mutristeli jonkin aikaa ja oli selvästi harmissaan, mikä tietysti harmitti sitten mua jälkeen päin. Pitää ehkä jutella Miehen kanssa asiasta jossain välissä ja kysellä, mikä fiilis sillä on.

Yritin aiemmin tänään laskea, monesko yrityskierto meillä on jo menossa. Päädyin tulokseen "aika hiivatin mones". Kohta vuosi on yritystä takana, eikä mitään tunnu tapahtuvan. Myönnettäköön, että ollaan oltu ajoittain TODELLA laiskoja edes yrittämään (milloin on flunssaa, milloin Miehellä kököt työvuorot, milloin helteet ja sukuloimisreissut...), mutta luulisi silti, että tässä ajassa olisi edes kerran sattunut onnetar kohdalle. Kohta alkaa tuntua, että lottovoittokin on todennäköisempi (siis pääpotti, neljää oikein ei lasketa) kuin lapsen saaminen alulle. :/

Ensi kuun lopulla olisi ystäväpariskunnan häät ja samassa tilaisuudessa parin esikoisen ristiäiset. Neuloin tulokkaalle myssyn, sukat ja tumput ristiäislahjaksi, ja harmitti ihan pirusti, ettei myssyn tulevana käyttäjänä olisi meidän oma muksu. Ehkä joku päivä vielä istun maha pystyssä samaisessa sohvannurkassa ja väkerrän sarjatuotantona myssyjä omalle nassikalle. Sitä päivää odotellessa...