Rasitusta kerrakseen

Nyt, kun navanalus on täynnä riisiä ja kanaa ja jälkkärirahkakin korkattu, voin sanoa, että ei se sokerirasituskoe niin kamalaa ollutkaan. Vaikka aamulla herätessä oli kyllä melko maailmanlopun meininki, kun nälätti ja janotti ja Pimu toiveikkaasti potki kohdussa aamupuuroa odotellen.

Olin etukäteen kuullut tutuilta ja lukenut erinäisistä lähteistä, kuinka karsean makuista se litku on ja kuinka hirvittävän paha ja heikko olo "kaikille" siellä labrassa oli tullut, joten olin suhteellisen positiivisesti yllättynyt koko kokemuksesta. Ensinnäkin, se litku jota mulle juotettiin oli makean sitruunaista, vähän niin kuin reilusti ylikäynyttä Spritea, ja toisekseen, paha olo ei yllättänyt oikeastaan missään vaiheessa. Puoli tuntia litkun lipittämisen jälkeen oli öklö olo ja teki mieli juoda litratolkulla vettä, ja jossain vaiheessa päätä särki, mutta muuten selvisin hommasta ehjin nahoin. Ja koska olin nohevalla tuulella ja labrassa oli influenssarokote tyrkyllä, hain senkin samalla reissulla. Nyt käsivarret on reikäiset kuin vanhalla narkkarilla. :P

Labrassa sanottiin koetulosten valmistuvan huomiseksi, mutta taidan suosiolla odottaa seuraavaan neuvolakäyntiin, jossa tulokset käydään läpi lääkärin kanssa. Ei kai niillä hätä ole, kun tähänkin asti on pissanäytteissä sokerit ollu nollassa eikä yleisvointi ole huonontunut.

Henkistä rasitusta sen sijaan on ollut tällä viikolla jo ihan riittämiin, eikä vieläkään mene niin kuin Strömsössä. Miehen työpaikalla olikin yllättäen jälleen aloitettu yt-neuvottelut, ja tällä hetkellä tiedossa olis vakihenkilöstön lomautuksia joulukuussa 1-4 viikoksi. Eli jos oikein paska nakki viuhahtaa, niin Mies makaa kotona lomautettuna koko joulukuun. Lisäksi kevään puolella on tulossa lisää lomautuksia, mutta niiden aikataulusta ei vielä tässä vaiheessa ole tietoa. Että jippii ja silleen. Kysyin Mieheltä, mitä tää tarkoittaa käytännössä rahantulon kannalta, mutta Mies ei vielä osannut sanoa, miten palkanmaksu tai lomautuskorvaukset käytännössä menee, eli maksaako ammattiliitto vai firma ja kuinka paljon.

Noh, jos jotain positiivista tästä pitää hakea, niin kieltämättä toisaalta on hyvä, että Mies on keväälläkin välillä kotona "ylimääräisillä lomilla" ja mun apukäsinä Pimun hoitajana. Lisäksi näissä yt-neukkareissa ei ole (vielä...) mainittu rumaa sanaa "irtisanomiset", eli työpaikka ei lähde kenenkään alta. Ihme sinänsä, metsäteollisuudesta kun kuitenkin on kyse.

Omista kuvioistani henkistä rasitusta aiheuttaa lähinnä projektityö, jota ollaan väännetty hiki hatussa kaverin kanssa koulun ulkopuoliselle asiakkaalle. Oltiin päästy kaverin kanssa projektissa jo hyvinkin ratkaisevaan vaiheeseen ja pyydettiin asiakkaalta vielä viimeisiä kommentteja ja päätöksiä mm. raha-asioiden suhteen, ja tänään asiakas olikin sitten käytännössä vesittänyt koko homman sanomalla, että "no ihan kiva tuoteidea, mutta ei me sitä kyllä oikeastaan tarvita". Eli parin kuukauden taustaselvitystyö ja hiivatinmoinen pähkäily onkin ollut siis käytännössä ihan turhaa. Voin vain kuvitella, miten riemuissaan meidän projektin ohjaajat AMK:ssa on asioiden saamasta käänteestä...

Noh, mikä ei tapa, se vituttaa. Ja tällä hetkellä eniten vituttaa kaikki. :P Näillä fiiliksillä onkin hyvä mennä venäjän tunneille nuokkumaan illaksi...

EDIT klo 22:15: Mies soitti, kun olin bussissa matkalla venäjän tunneille, ja niinhän siinä kävi, että lomautuksia pukkasi sen 4 viikkoa joulukuulle. Sviddu. Ja heti perään soitti paras ystävä, joka hehkui onnea saatuaan vihdoin töitä uudesta kotikaupungistaan. Yritä siinä sitten vilpittömästi onnitella toista, kun oman ukon tilanne ottaa päähän ihan saatanasti.