Kodin hengetär täällä, hei

Ei kyllä nyt mene niin kuin Strömsössä. Tällä kertaa päänvaivaa ja huippufiilistä aiheutti pyykinpesu.

Pistin aamupäivällä vähäsen harsopyykkiä ja muuta Pimun rompetta pesuun, kun ajattelin, että kerrankin on aikaa pyörittää konetta pidemmän kaavan kautta. Kaivelin pesukoneeseen vielä pesua odotelleet Name Itin harsot, muutamat kakkatahraiset sisävaipat ja äitiyspakkauksen harsot vielä toiselle kierrokselle, ja pistin pesuohjelmaksi nohevasti vieläpä 95 asteen pitkän pesun, että varmasti putsautuu kaikki.

Huuhteluvaiheeseen asti kaikki meni oikein kivasti, mutta kun kone alkoi poistaa huuhteluvesiä ja aloitteli linkousta, alkoi kylppäristä kuulua epämääräistä ryminää. Laukattiin Miehen kanssa sitten kylppäriin tarkastamaan tilannetta, eikä pikaisen tarkastuksen jälkeen ainakaan näkynyt mitään ihmeellistä: rumpu pyöri normaalisti, kone ei tärissyt eikä muutakaan vikaa tuntunut olevan. Mies käytännön ihmisenä sitten alkoi tarkastaa eri letkuja ja venttiilejä, ja lopulta ryminän aiheuttaja paljastui, kun otettiin koneen poistoletku irti seinäliittimestä ja letkusta pullahti poistoveden mukana tolkuton nukkamytty. Eli ei kun letku tyhjäksi, pyykit uudestaan huuhtelu-linkousohjelmaan ja homma toimi.

Sitten. Ohjelma pysähtyi, ja Mies lupasi käydä laittamassa pyykit kuivumaan. Saman tien, kun koneen luukku aukesi, kuului kylppäristä kommentti: "Tuota noin... Näinköhän haluat pestä nää uudestaan?" Painuin tietysti katsomaan, ja Mies esitteli paria harsoa, jotka olivat kivasti erinäisten nukkapallojen peitossa. Kävi ilmi, että tummansinisistä harsoista oli irronnut sinistä nöyhtää valkoisiin tekstiileihin ja päin vastoin. Ei kait siinä sitten muuta kuin uusi pesuohjelma pyörimään, tällä kertaa 60 asteessa ja vähän lyhyemmällä pesuajalla.

Äsken sitten kävin kaivelemassa pyykit koneesta, ja nukkapallojen ja nöyhdän määrä on edelleen vakio: kun räpsäytin yhtä harsoa suoraksi, kylppärin ilma täyttyi lentävistä Fifeistä ja mun villatakki sai kauniin nöyhtäkuorrutuksen. Muutaman valikoidun ärräpään jälkeen päätin luovuttaa, levittelin pyykit kuivumaan ja lakaisin enimmät nöyhtäpallot pois lattialta. Ja tein samalla periaatepäätöksen, etten enää osta Name Itin harsoja, jotka selvästikään eivät kestä kovaa käyttöä (saatikka 95 asteen pesua).

Harsojen nöyhtääntymistä enemmän ottaa päähän kuitenkin se, että tiedän, että seuraavaa koneellista pestessä nekin pyykit on sitten kuitenkin täynnä sitä samaa saakelin nöyhtää, koska eihän se sieltä rummusta kuitenkaan kokonaan ole kadonnut minnekään, ellen tee taktista vetoa ja pyöritä konetta tyhjänä kertaalleen ennen seuraavaa oikeata pyykinpesuhetkeä. Huoh.

Onneksi Mies keksi aamulla, että iltapalaksi tehdään lettuja. (Tosin puolet taikinasta on tällä hetkellä paistunut hiilenmustiksi repaleiksi, koska Mies aloitti paisto-operaation huonommalla paistinpannulla. Noh, jospa riittävä läjä hilloa auttaa asiaan.)

Poikkeustila julistettu

Jälkikasvuni ei ehkä sittenkään ole täysin toivoton tapaus: Pimu majailee äskeisen neuvolaultrauksen perusteella poikittain! Pää osoittaa vasempaan kylkeen ja pylly tuntuu puolestaan oikealla kyljellä, ja varpaat heiluivat jossain "uloskäynnin" nurkilla. Eli jos hyvin käy, niin ensi viikon keskiviikkona seuraavalla neuvolakäynnillä voidaan julistaa Pimu fiksuksi lapseksi ja oikein päin kääntyneeksi.

Kylläpä helpottaa tämä tieto Pimun poikkitilasta, etenkin kun eilen illalla bongasin toisesta kainalosta epämääräisen kohouman/patin (josta tietenkin vedin hirmuiset hormoni-itkut ja epäilin jo rintasyöpää ja ties mitä). Neuvolaterkkari tsekkasi kohouman ja totesi, ettei se näytä hälyyttävältä, mutta että kannattaa tarkkailla tilannetta. Patti ei kuitenkaan ole varsinaisesti kipeä tai kosketusarka, ja terkkari epäilikin, että se saattaa liittyä rintarauhasten kehitykseen ja rintojen maidontuotantoon valmistautumiseen.

Noin muuten tilanne on edelleen aika stabiili, arvot ja mitat kohdillaan jne. Muutamia testitikkuja sain kotiin, että voin tarkkailla virtsan protskuja: tänään protsku oli hieman koholla ja valkovuoto on ollut pari päivää taas runsaampaa, joten nyt varmistellaan, ettei kyseessä ole uusi emätintulehdus tai vaikka hiiva.

Nyt välipalaa ja sitten sohvannurkkaan. Jos vaikka saisin Miehen houkuteltua katsomaan mun kanssa jotain leffaa, kun ei tässä muutakaan tekemistä ole. :P

Virallisesti vapaalla

Äitiysvapaan ensimmäinen päivä oli tänään, mikä tarkoittaa sitä, että synnytys ja Pimun saapuminen maailmaan on jo pelottavan lähellä. Sen kunniaksi ollaan Miehen kanssa parhaamme mukaan tuhottu Domino-keksejä, ja lykättiin vielä riisipiirakoitakin uuniin pellillinen iltapalaksi. Omnomnom.

Eilinen vietettiin pinnasängyn patjaa metsästäessä. Olipahan turhauttava reissu heti alkuunsa: mentiin Lastentarvikkeeseen, koska ajateltiin, että "no siellä nyt ainakin on laaja valikoima", mutta kah kun kaikki heidän valikoimissaan olevat patjat olivat a) kalliita ja b) väärän kokoisia meidän Ikea-sänkyyn. Onneksi Mies hoksasi, että vieressä on vanha kunnon halpisliike Jysk, josta sitten löydettiinkin tukeva ja laadukas patja, joka on just eikä melkeen oikean kokoinen. Prismasta vielä napattiin samankokoinen petauspatja, ja kun pinnasuojukset olin saanut kaupanpäällisinä sängyn mukana, niin Pimun sänky on nyt sitten petausta vaille valmis. Vaikka tuskin Pimu siinä heti alussa pitkiä aikoja nukkuu, päikkäreitä lukuunottamatta.

Vaippavarastokin laajeni tänään, kun sain Huutonetistä hankkimani ImseVimset. Sattui nimittäin kätevästi samassa kaupunginosassa asuvalla myyjällä olemaan huudettavana 13 IV-sisävaippaa ja 6 kuorta NB-koossa, ja ainoana huutajana sain koko setin edulliseen 26 euron hintaan. Eli ainakaan vastasyntyneen kokoisia vaippoja ei tarvitse olla enää hamstraamassa, ja käytetyt vaipat ainakin on valmiiksi imukykyisiä, eli niitä rasittavia käyttöönottopesuja ei tarvitse tehdä. Pyykkiä kun tuntuu muutenkin olevan jatkuvasti kylppärin kaappi täynnä...

Lyhyesti vielä illan perhevalmennuksesta, jonka aiheena oli imetys. Ohjaajina oli kaksi paikallisen imetystukiryhmän naista, joista toisella oli jopa malli-imetettävä (vajaa neliviikkoinen tyttö) mukana havainnollistamassa imuotteita ja -asentoja. Keskustelua syntyi ihan mukavasti, pääpaino tosin oli luonnollisestikin äidissä ja äidin tuntemuksissa, eikä pulloruokintaa otettu esille juuri ollenkaan. Lisäksi melkein kaikki osallistujat olivat tulevia äitejä: Miehen lisäksi paikalla oli vain kolme muuta isää, eli isä-näkökulma jäi sikälikin todella vähälle huomiolle. Valmennuksesta jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja oikeastaan harmittaa, ettei tuolla porukalla enää kokoonnuta mihinkään tapaamisiin. Ellei sitten satuta synnärille samaan aikaan. :P

Huomenna neuvolaan tsekkaamaan Pimun tilanne. Jos tyyppi ei ole hoksannut vieläkään kääntyä nokka menosuuntaan, saattaa ottaa pikkasen päähän.

Kremppa ja kaverit

Vanha ystäväni pahoinvointi on tehnyt paluun. Ja vieläpä siinä ikävässä "ällöttää ja etoo, muttei okseta" -muodossa, ihan tismalleen samalla kaavalla kuin alkuraskaudessakin: silloin, kun suuhunsa mättää jotain, olo on ihan ok, mutta heti kun lopettaa syömisen, alkaa etoa. Jos itsekurini olisi tästä enää yhtään höllempi, pitäisin luultavasti etovaa oloa poissa herkuilla, pullalla, suklaalla, karkeilla jne., mutta osoitin sentään hieman itsehillintää ja nappasin kauppareissulla mukaan rasiallisen viinirypäleitä mutustamisen tarvetta täyttämään. (No okei okei, Mies oli kaupassa hillitsemässä mua ja melkein väkisin raahasi mut kauemmas keksi- ja karkkihyllyistä...)

Muutenkin alkaa tuntua siltä, että loppuraskaus tulee olemaan HYVIN kremppaista aikaa. Hartiat ja selkä on jatkuvasti jumissa, eikä asiaa helpota se, etten ole vieläkään oppinut istumaan sohvalla ryhdikkäästi selkä suorana. Vatsa on pinkeä pallo, koko ajan tiellä ja supistelee nyt myös entistä useammin (ei onneksi vielä kivuliaasti, mutta jokseenkin epämukavasti silti). Hartiajumin takia päätä särkee ja sormet puutuu, ja öisin herään säännöllisesti siihen, että olen kierähtänyt selälleni nukkumaan ja näin ollen voin pahoin, kun kohtu painaa isoja verisuonia. Lisäksi suussa maistuu koko ajan oudon eltaantuneelle, vaikka pesenkin hampaat kahdesti päivässä ja olen alkanut putsata myös hammasvälejä sellaisella hammaslankaimella (joka aina takahampaita putsatessa osuu kitalakeen ja aiheuttaa yökkäysreaktion.

Uutena kummastuksen aiheena mulla on tässä vaiheessa raskautta se, että jatkuvasti janottaa. Voisin lipittää erilaisia (lähinnä kylmiä) juomia litratolkulla pitkin päivää ja yötäkin, mutta joku pieni tolkun ääni alitajunnassani kuitenkin jaksaa muistuttaa, että nestetankkaus johtaa väistämättä vessassa ravaamiseen, joten yritän olla vetämättä vesi- ja mehuövereitä. Mikä tietenkin johtaa myös siihen, että ummettaa, kun ruoasta ei tule tarpeeksi nestettä.

Että kyllähän tämä raskaana olo alkais pikkuhiljaa jo riittää. Olenkin yhdessä Miehen kanssa ottanut tavaksi neuvotella iltaisin Pimun kanssa soveliaasta ulkoistautumisajasta: Mies kertoilee vatsalle, milloin on lomautettuna ja näin ollen joutilas viettämään aikaa synnärillä, ja mä taas muistutan jatkuvasti, montako viikkoa Pimun täysiaikaistumiseen on jäljellä. Tosin uskallan epäillä, että meidän neuvottelut on suht hedelmättömiä: ei arvon vatsalainen ole tähän asti piitannut meidän "käänny nyt oikein päin, perhana!" -neuvoistakaan. :D

Pötsi tänään eli rv 34+5 feat. äidin selvä tappiomieliala. :P

Näillä eväillä uutta viikkoa kohti. Luvassa ainakin patjaostoksia, koulutöitä (ja jopa yksi luento!), virallisen äitiysloman alku, perhevalmennus, neuvola ja retki ihmisten ilmoille kavereiden kanssa. Kiirettä pitää!

Synnytys-"valmennus"

Joo-o. Tulipa eilen käytyä keskussairaalan synnytysvalmennuksessa, eikä ollut kyllä kovin kummoinen tilaisuus. Kertonee jotain valmennuksen sisällöistä ja toteutuksesta, jos sekä mun että Miehen mielestä parasta antia oli se, että päästiin näkemään etukäteen, mistä ovesta pitää mennä sisälle sitten kun synnyttämään tulee lähtö. :D

Heti kättelyssä teki mieli joko nauraa ääneen tai facepalmata jatkuvalla syötöllä, kun ikääntyneempi kätilö ei meinannut saada luentosalin videotykkiä päälle, löytää salin tietokoneeseen kytkemäänsä muistitikun kansiota tai powerpoint-esitystä päälle (jälkimmäinen tehtävä tosin olisi ollut mullekin haaste, koneessa kun syystä tai toisesta EI ollut powerpointeille sopivaa katseluohjelmaa...). Kätilö siis veti valmennuksen pienen esitevihkosen turvin, kertoili sekalaisessa järjestyksessä synnytyksen kulusta, sairaalan käytännöistä, kivunlievityksestä ja osastolla olosta. Ja kaikki tämä tieto oli ainakin mulle tuttua kauraa, koska olin vasta tällä viikolla plärännyt läpi kaksi synnytykseen liittyvää opusta sekä seikkaillut sairaanhoitopiirin sivuilla perehtymässä keskussairaalan tarjoamiin tietoihin. Käytännössä siis turha reissu.

Eipä sillä, varmasti valmennusta vetäneen kätilön muminoista oli jotain hyötyä ainakin muutamalle valmennuksessa olleelle, joten ei pitäisi dissata. Ainakin mun vieressä istunut (nuori, blondi, vahvasti meikattu, yksin valmennukseen saapunut... joo joo, ei sais stereotypioida!) tuleva äippä näytti kuuntelevan silmät selällään kätilön jorinoita ja kyseli kaikenlaista, ja näytti muutama muukin ihan kohtalaisen kiinnostuneelta. Ehkä mä vaan olen sitten keskivertoa valveutuneempi tuleva äippä, kun olin jaksanut erikseen etsiä kirjallisuutta aiheesta ja perehtynyt jo etukäteen siihen, mitä tuleman pitää.

Valmennuksen jälkeen lähdettiin Miehen kanssa ruokakauppaan ja katseltiin samalla, olisiko kahden suuren markettiketjun valikoimissa ollut sopivia pinnasängyn patjoja. Saatiin pettyä pahasti: vihreän kortin mafia myi muutamaa patjaa, jotka olivat joko väärän kokoisia Pimun pinnikseen tai muuten epäilyttävän ohuita (oikeasti, riittääkö vauvalle muka 5 cm paksu vaahtomuovipatja?), eikä plussakonsernilla ollut yhtään sen laajempi valikoima, pikemminkin päin vastoin. Joudutaan siis luultavasti suuntaamaan ensi viikon aikana ihan oikeaan lastentarvikeliikkeeseen patjan metsästykseen.

Tänään pidettiin Miehen kanssa pienimuotoinen siivouspäivä, ja totesin, että vajaasta 73 neliöstä noin puolet imuroituani selkä on lähes yhtä jumissa kuin jos olisin riehunut kaikki neliöt yksin imurin JA mopin varressa. Enkä edes imuroinut hankalia paikkoja kuten sohvan- tai sängynalusia, vaan pistin Miehen suoraan kontilleen nurkkia kaivelemaan. :D Taitaa asunnon puhtaanapito siirtyä näin ollen Miehen harteille ainakin pariksi kuukaudeksi eteen päin...

Loppuillan taidankin viettää sohvalla pitsan, kastemekkoneulomuksen, jaffan ja hömppäohjelmien parissa. Tai no, vaalien tulosiltaakin voisi olla hyvä seurailla ja jännätä, selviytyykö Haavisto Niinistön kaveriksi kakkoskierrokselle. :P

Heräteostokset FTW!

Neuvolakäynti oli tällä kertaa pikasellainen, koska ultralaite ei ollut vapaana eikä terkkarillakaan ollut meille mitään ihmeempiä kyselyjä tai neuvoja. Painoa kertynyt tähän mennessä tasan 12 kg AER, pissa puhdas, verenpaineet oli vähän koholla (tosin epäilen, että juuri ennen lähtöä nautitulla aamukahvilla oli näppinsä pelissä), hemoglobiini 122 ja SF-mitta 32 cm. Pimu edelleen tiukasti perätilassa, mutta liikkui vilkkaasti ja niin vauhdilla, että sydänääniä metsästeltiin tovi jos toinenkin (löytyivät lopulta, korttiin merkattiin +147). Seuraava käynti sovittiin perätilaseurannan takia jo ensi viikolle rv 35+1, ja siitä eteenpäin sitten käydään kuulemma viikottain neuvolassa ihmettelemässä tilannetta.

Neuvolan jälkeen lähdettiin Miehen kanssa pikaiseen käymään kaupungilla, koska olin bongannut Kimperillä olevan Manducat alessa ja olin utelias moisen värkin suhteen. Palvelu Kimperillä oli loistavaa, myyjä opasti Miestä kädestä pitäen säätöjen kanssa (mäkin olisin halunnut kokeilla, mutta lantiovyön ympärysmitta ei ihan riittänyt... :D) ja piti mullekin pienen kantoliinakoulutuksen trikooliinan kanssa. Ja vaikka tarkoitus olikin vain käydä kurkkaamassa ja kokeilemassa kantovälineitä, niin kah kummaa, Mies innostui Manducasta niin paljon, että osti sen - ja samassa konkurssissa mäkin sain valkata itselleni trikooliinan! Että se siitä "jos katellaan mahdollisimman paljon käytettyjä tarvikkeita" -politiikasta... :D

Manducasta meille valikoitui Olive Blush -kuosi (Mies valitsi tämän, mulle olisi käynyt ihan yksivärinenkin), ja liina puolestaan on tummanruskea oranssilla ötökkätaskulla, kuten kuvista näkyy (kuvat lainattu Kimperin verkkokaupasta):





 

Nyt vaan sitten odotellaan, että se kannettava syntyy, niin päästään tositoimiin. :P