Kodin hengetär täällä, hei

Ei kyllä nyt mene niin kuin Strömsössä. Tällä kertaa päänvaivaa ja huippufiilistä aiheutti pyykinpesu.

Pistin aamupäivällä vähäsen harsopyykkiä ja muuta Pimun rompetta pesuun, kun ajattelin, että kerrankin on aikaa pyörittää konetta pidemmän kaavan kautta. Kaivelin pesukoneeseen vielä pesua odotelleet Name Itin harsot, muutamat kakkatahraiset sisävaipat ja äitiyspakkauksen harsot vielä toiselle kierrokselle, ja pistin pesuohjelmaksi nohevasti vieläpä 95 asteen pitkän pesun, että varmasti putsautuu kaikki.

Huuhteluvaiheeseen asti kaikki meni oikein kivasti, mutta kun kone alkoi poistaa huuhteluvesiä ja aloitteli linkousta, alkoi kylppäristä kuulua epämääräistä ryminää. Laukattiin Miehen kanssa sitten kylppäriin tarkastamaan tilannetta, eikä pikaisen tarkastuksen jälkeen ainakaan näkynyt mitään ihmeellistä: rumpu pyöri normaalisti, kone ei tärissyt eikä muutakaan vikaa tuntunut olevan. Mies käytännön ihmisenä sitten alkoi tarkastaa eri letkuja ja venttiilejä, ja lopulta ryminän aiheuttaja paljastui, kun otettiin koneen poistoletku irti seinäliittimestä ja letkusta pullahti poistoveden mukana tolkuton nukkamytty. Eli ei kun letku tyhjäksi, pyykit uudestaan huuhtelu-linkousohjelmaan ja homma toimi.

Sitten. Ohjelma pysähtyi, ja Mies lupasi käydä laittamassa pyykit kuivumaan. Saman tien, kun koneen luukku aukesi, kuului kylppäristä kommentti: "Tuota noin... Näinköhän haluat pestä nää uudestaan?" Painuin tietysti katsomaan, ja Mies esitteli paria harsoa, jotka olivat kivasti erinäisten nukkapallojen peitossa. Kävi ilmi, että tummansinisistä harsoista oli irronnut sinistä nöyhtää valkoisiin tekstiileihin ja päin vastoin. Ei kait siinä sitten muuta kuin uusi pesuohjelma pyörimään, tällä kertaa 60 asteessa ja vähän lyhyemmällä pesuajalla.

Äsken sitten kävin kaivelemassa pyykit koneesta, ja nukkapallojen ja nöyhdän määrä on edelleen vakio: kun räpsäytin yhtä harsoa suoraksi, kylppärin ilma täyttyi lentävistä Fifeistä ja mun villatakki sai kauniin nöyhtäkuorrutuksen. Muutaman valikoidun ärräpään jälkeen päätin luovuttaa, levittelin pyykit kuivumaan ja lakaisin enimmät nöyhtäpallot pois lattialta. Ja tein samalla periaatepäätöksen, etten enää osta Name Itin harsoja, jotka selvästikään eivät kestä kovaa käyttöä (saatikka 95 asteen pesua).

Harsojen nöyhtääntymistä enemmän ottaa päähän kuitenkin se, että tiedän, että seuraavaa koneellista pestessä nekin pyykit on sitten kuitenkin täynnä sitä samaa saakelin nöyhtää, koska eihän se sieltä rummusta kuitenkaan kokonaan ole kadonnut minnekään, ellen tee taktista vetoa ja pyöritä konetta tyhjänä kertaalleen ennen seuraavaa oikeata pyykinpesuhetkeä. Huoh.

Onneksi Mies keksi aamulla, että iltapalaksi tehdään lettuja. (Tosin puolet taikinasta on tällä hetkellä paistunut hiilenmustiksi repaleiksi, koska Mies aloitti paisto-operaation huonommalla paistinpannulla. Noh, jospa riittävä läjä hilloa auttaa asiaan.)