Joo-o. Tulipa eilen käytyä keskussairaalan synnytysvalmennuksessa, eikä ollut kyllä kovin kummoinen tilaisuus. Kertonee jotain valmennuksen sisällöistä ja toteutuksesta, jos sekä mun että Miehen mielestä parasta antia oli se, että päästiin näkemään etukäteen, mistä ovesta pitää mennä sisälle sitten kun synnyttämään tulee lähtö. :D
Heti kättelyssä teki mieli joko nauraa ääneen tai facepalmata jatkuvalla syötöllä, kun ikääntyneempi kätilö ei meinannut saada luentosalin videotykkiä päälle, löytää salin tietokoneeseen kytkemäänsä muistitikun kansiota tai powerpoint-esitystä päälle (jälkimmäinen tehtävä tosin olisi ollut mullekin haaste, koneessa kun syystä tai toisesta EI ollut powerpointeille sopivaa katseluohjelmaa...). Kätilö siis veti valmennuksen pienen esitevihkosen turvin, kertoili sekalaisessa järjestyksessä synnytyksen kulusta, sairaalan käytännöistä, kivunlievityksestä ja osastolla olosta. Ja kaikki tämä tieto oli ainakin mulle tuttua kauraa, koska olin vasta tällä viikolla plärännyt läpi kaksi synnytykseen liittyvää opusta sekä seikkaillut sairaanhoitopiirin sivuilla perehtymässä keskussairaalan tarjoamiin tietoihin. Käytännössä siis turha reissu.
Eipä sillä, varmasti valmennusta vetäneen kätilön muminoista oli jotain hyötyä ainakin muutamalle valmennuksessa olleelle, joten ei pitäisi dissata. Ainakin mun vieressä istunut (nuori, blondi, vahvasti meikattu, yksin valmennukseen saapunut... joo joo, ei sais stereotypioida!) tuleva äippä näytti kuuntelevan silmät selällään kätilön jorinoita ja kyseli kaikenlaista, ja näytti muutama muukin ihan kohtalaisen kiinnostuneelta. Ehkä mä vaan olen sitten keskivertoa valveutuneempi tuleva äippä, kun olin jaksanut erikseen etsiä kirjallisuutta aiheesta ja perehtynyt jo etukäteen siihen, mitä tuleman pitää.
Valmennuksen jälkeen lähdettiin Miehen kanssa ruokakauppaan ja katseltiin samalla, olisiko kahden suuren markettiketjun valikoimissa ollut sopivia pinnasängyn patjoja. Saatiin pettyä pahasti: vihreän kortin mafia myi muutamaa patjaa, jotka olivat joko väärän kokoisia Pimun pinnikseen tai muuten epäilyttävän ohuita (oikeasti, riittääkö vauvalle muka 5 cm paksu vaahtomuovipatja?), eikä plussakonsernilla ollut yhtään sen laajempi valikoima, pikemminkin päin vastoin. Joudutaan siis luultavasti suuntaamaan ensi viikon aikana ihan oikeaan lastentarvikeliikkeeseen patjan metsästykseen.
Tänään pidettiin Miehen kanssa pienimuotoinen siivouspäivä, ja totesin, että vajaasta 73 neliöstä noin puolet imuroituani selkä on lähes yhtä jumissa kuin jos olisin riehunut kaikki neliöt yksin imurin JA mopin varressa. Enkä edes imuroinut hankalia paikkoja kuten sohvan- tai sängynalusia, vaan pistin Miehen suoraan kontilleen nurkkia kaivelemaan. :D Taitaa asunnon puhtaanapito siirtyä näin ollen Miehen harteille ainakin pariksi kuukaudeksi eteen päin...
Loppuillan taidankin viettää sohvalla pitsan, kastemekkoneulomuksen, jaffan ja hömppäohjelmien parissa. Tai no, vaalien tulosiltaakin voisi olla hyvä seurailla ja jännätä, selviytyykö Haavisto Niinistön kaveriksi kakkoskierrokselle. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti