Nyt kun viikonlopun jäljiltä ei enää vituta niin ettei veri kierrä, voinkin yrittää vaihteeksi postata vähän positiivissävytteisemmissä tunnelmissa. Paino verbillä "yrittää". :P
Eilen kävin jälleen pikareissulla neuvolassa toteamassa, että Pimulla ei tunnu olevan kiire minnekään. Tutkimuspöydällä makoillessani, kun terkkari alkoi tunnustella vatsaa ja kuunnella sydänääniä, supisti kertaalleen aika napakasti, mutta siinä aika lailla kaikki. Mun paino oli vähän tippunut edellisestä reissusta, mikä terkkarin mukaan enteilee hyvää, mutta varattiin kuitenkin vielä yksi käyntikerta torstaille eli ylihuomiselle (tuolloin rv 41+1). Terkkari jälleen väitti, että "et sä tänne enää tule yhtenä kappaleena". Höhöö, niivvarmaan.
Jostain interwebsin syövereistä luin, että sikiön liikkeet yleensä rauhoittuu pari päivää ennen synnytystä, koska vauva alkaa keräillä voimia koetusta varten. Jos näin on, niin siinä tapauksessa meillä on spontaaniin synnytykseen vielä piiiitkä matka: Pimu puskee ja punkee, mikäli mahdollista, aina vaan kovemmin ja tuntuu nyt kohdistavan pääpuskut vasemmalle kyljelle kohti istukkaa. Mun teoria on, että raukka yrittää kääntyä vielä ympäri, muttei mahdu tai taivu, ja siksi tää homma vaan venyy ja venyy. Supistuksiakaan en tunnu huomaavan ollenkaan, kun suurimman osan kivuista aiheuttaa nimenomaan lapsipoloisen venytykset ja voimisteluliikkeet. Tänään kauppareissun jälkeen särki melko lailla juuri tuonne vasempaan kylkeen niille seuduille, jossa istukka majailee, mutta sekin särky loppui, kun istuskelin rauhassa keittiössä lueskelemassa ja maltoin hengitellä. Näinköhän sekin oli Pimun puskemisen "ansiota"...
Surukseni olen huomannut myös, etten sittenkään selvinnyt raskausajasta ilman raskausarpia: navan seutu näyttää tällä hetkellä TODELLA hurjalta violetinkirjavalta läiskältä, vaikka kuinka olenkin lutrannut joulusta asti Vihreän Kosmetiikan sheavoin kanssa. Onneksi damaget näyttäisivät rajoittuvan vain tuohon navan alueelle, ainakaan en ole omin silmin bongannut kyljistä tai rinnoista tiikeriraitoja. Liekö sheavoi auttanut asiaa. Tai sitten mulla ei ole helposti arpeutuva ihotyyppi.
Että tällaista täällä, lopun aikoja tosiaan odotellessa. Onneksi Mies on ollut harvinaisen pitkäpinnainen ja kärsivällinen mun kanssa ja jaksanut halia ja antanut mun itkeä räkä poskella sydämeni kyllyydestä. Ja onneksi Mies on meistä se optimistisempi, kun jaksaa muistuttaa, että sentään nyt on kyse enää päivien, ei viikkojen, odotuksesta... Eli inttitermein: yliaikaiskontrolliin TJ 6!
3 kommenttia:
Enpä muuten ollutkaan tiennyt, että hiljentyneet liikkeet voisivat merkitä lähestyvää synnytystä. Meillä terkka ei maininnut mitään sellaista, vaikka juuri valitin vähentyneistä liikkeistä. Aivan loistava muuten tuo sinun edellinen postauksesi!
Tuohon liikkeiden vähenemiseen on pakko sen verta kommentoida, että meidän kohdalla se ei ainakaan pitänyt paikkaansa. Tyyppi mylläsi mahassa ihan entiseen malliinsa siihen saakka, kun synnytys lopulta sitten käynnistyi. Sen jälkeen en muista ainakaan tunteneeni liikkeitä... saattaa kyllä olla, että oma keskittyminen oli suppareissa ja liikkeet jäi huomaamatta.
Meillä Tyyppi syntyi 41+2 viikolla ja kyllä olin jo menettänyt toivoni täydellisesti ja odottelin vain yliaikaiskontrollia.
Tsemppiä sinulle loppu metreille, kyllä se vauva pian on sulla sylissä ja palkitsee pitkän odotuksen! =)
T: haaveilija vauvakuumeessa blogista
Joo, tuo liikkeiden rauhoittuminen ennen syntymää vaikuttikin olevan taas näitä "joillakin käy näin, joillakin ei" -juttuja. Olen tosin ollut huomaavinani, että Pimu olisi nyt ollut eilen ja tänään sittenkin vähän rauhallisempi kuin aiemmin, mutta voihan se olla omaa toiveajatteluakin...
Tänään on muuten tullut jo pari kohtuu napakkaa supistustakin, jospa sittenkin alkaisi kohta tapahtua jotakin. Ja tosiaan tasan rv 41 tänään.
Lähetä kommentti