Kyllä, edelleen ollaan yhtenä kappaleena. Huoh. Päivän mittaan ehdin hoksata ja jopa merkitä muistiin muutaman napakan supistuksen, joista muutama tuli jopa vartin välein, mutta silti olo ei ole vielä sellainen, että tänä yönä tulisi lähtö synnärille. Ellei sitten aamuyöstä vielä ihmeitä tapahdu ja Pimu päätä sittenkin syntyä spontaanisti ilman ylimääräistä suostuttelua.
Näillä näkymin siis huomisaamun kohde on äitipoli ja yliaikaiskontrolli, jossa toivottavasti selviää, mitä jatkossa tapahtuu. Perätilassa tai ei, aion silti kysyä lääkäriltä mielipidettä, josko kuitenkin käynnistäminen olisi mahdollista: tähän asti kun vastaukset on olleet tyyliä "perätiloja ei mielellään käynnistetä", ja haluaisin todellakin tietää, onko perätilavauvan synnyttäminen käynnistettynä niin paljon riskialttiimpi kuin suunniteltu sektio, että sen takia pitäisi mieluummin nöyrtyä ja ottaa vatsaansa jälleen yksi arpi.
Sairaalakassi pakattu valmiiksi, puuttuu enää omat pesuvälineet ja jotain lukemista äitipolille. Siellä kun luultavasti joutuu odottamaan tovin jos toisenkin.
3 kommenttia:
Hei,
lueskelin blogiasi viimeksi vuonna 2010, kun ensin yritin ja sitten odotin omaa lastani. Löysin takaisin tänne palattuani viime viikolla työhön hoitovapaan jälkeen ja selattuani vanhoja kirjanmerkkejä työkoneella. Hassua, sano. :)
Hirmuisesti tsemppiä viime metreille, jos olet vielä kommentteja lukemassa. En olisi itse ikinä uskonut, miten pitkiä viimeiset päivät ennen synnytystä ovat. Itseä ehkä vähän auttoikin synnytyksen kipuihin suhtautumisessa lopulta se vitutuksen määrä, mikä raskausviikolle 41+1 mennessä oli kertynyt...Lycka till!
Toivottavasti pikkuinen nyt hoksaisi lähteä syntymään omillaan! tsemppiä viimeisiin päiviin (yhtenä kappaleena)
Hilla, mä muistan sut! Hauska tosiaan, mitä vanhoista selaimen kirjanmerkeistä toisinaan löytää. Pitäis varmaan itsekin joskus tsekata, mitä koneen syövereihin on eksynyt... :P
Lähetä kommentti