Voihan [insert here valitsemasi voimasanat]. Pimu on kääntynyt takaisin perätilaan, joten nyt on vetämässä lähete äitipolille ja odotellaan polilta aikaa. Terkkari käski alkaa henkisesti varautua ulkokäännökseen, koska lapsivettä ja tilaa kohdussa on sen verran reilusti, että käännös on ainakin teoriassa vielä mahdollinen.
Kyllä nyt ottaa päähän, ei saatana. Oltiin Miehen kanssa jo niin varmoja, että Pimu olisi hoksannut kääntyä oikein päin, mutta ei, pää on ja pysyttelee mun vasemmalla ylävatsalla. Alkaa pikkuhiljaa stressata tosissaan koko tilanne, eikä asiaa yhtään helpota se, että kaikki lähipiirin äidit tai raskaana olevat kertovat "kannustavia" tarinoita serkun tutun kummin kaimoista, joilla myös oli vauva perätilassa ja ulkokäännös sattui ihan saatanasti eikä vauva siltikään kääntynyt ja sitten mentiinkin hätäsektioon ja voi että miten paska mäihä sulle on sattunut. Ja tietenkin jokainen tarina aloitetaan sanoilla "en nyt haluu pelotella tai mitään mutta". Tähän mennessä olen kuullut tasan yhden tarinan onnistuneesta ulkokäännöksestä, ja siinäkin tapauksessa vauva oli valmiiksi jo poikittain ja synnytys käynnistettiin heti seuraavana päivänä, koska viikkoja oli jo yli 40 kasassa.
Äitipolikäynti sijoittunee jonnekin ensi viikolle, joten neuvolaan on asiaa seuraavan vasta 13. päivä eli rv 37+5. Toivottavasti polilta tulee pikaisesti tieto ajasta, että Mies ehtii neuvotella töistä itselleen vapaata. Mähän en sinne polille nimittäin yksin mene panikoimaan, prkl.
3 kommenttia:
Olen kuullut käytettävän myös vyöhyketerapiaa tuohon "vaivaan". Onnistumisprosentista ei mitään hajua.
...ja jos se kääntäminen sattuu liikaa, niin eiköhän sulla ole oikeus sanoa, että ei enempää.
Hei,
pakko kertoa myös ihan positiivinen tarina perätilavauvasta. Mulla huomattiin vasta raskausviikolla 38, että vauva on perätilassa (oli huijannut kaikkia neuvolantätejä siihen asti...). Pääsin heti muutaman päivän päästä kääntöyritykseen, mutta vauva ei yrityksestä huolimatta suostunut kääntymään. Kääntöyritys ei sattunut ollenkaan, tuntui vaan ehkä hiukan epämukavalle. Sen jälkeen mun lantio kuvattiin, koska kuitenkin halusin yrittää synnyttää alakautta. Magneettikuva kertoi, että vauva mahtuu tulemaan mun lantiosta myös alakautta, joten jäin odottamaan, että synnytys käynnistyisi itsekseen (tuttu synnytyslääkäri kertoi, että yleensä perätilassa olevat vauvat tuppaavat syntymääne ennen laskettua aikaa, ilmeisesti luonnon keino varmistaa, että mahtuvat tulemaan ulos). Mulla meni lapsivedet rv 39+3 ja poika syntyi alateitse pylly edellä linkkuveitsi asennossa seuraavana päivänä.
Mulle jäi siis tosi positiivinen kuva perätilasynnytyksestä ja suosittelen sitä kyllä (jos vaan kaikki puoltaa sitä, niin kuin mun kohdalla oli). Toki tää oli mun ensimmäinen synnytys, joten vertailukohtaa ei ole... :) NKL:lla ainakin tunsin koko ajan olevani turvallisissa käsissä pylly edellä syntyvän vauvani kanssa ja vauvan vointia seurattiin tosi tarkasti, jos sektioon olisi kuitenkin tarvinnut mennä.
Eli avoimin mielin vaan! :)
-Iida ja poika 8 viikkoa-
Unikas, itsekin olen kuullut vyöhyketerapian olevan yksi niistä monista keinoista, joilla perätilavauvaa voisi houkutella kääntymään. Samaten ilmeisesti tiettyjen akupunktiopisteiden aktivointi auttaisi, mutta tällä hetkellä ei ole rahaa saatikka energiaa alkaa metsästää sopivaa vyöhyketerapeuttia. :(
Iida, kiitos kaunis tästä! <3 Sain omasta neuvolasta sellaisen käsityksen, että täälläkin kannustetaan ennemmin alatiesynnytykseen perätilavauvojen kohdalla, mikäli vaan olosuhteet antaa myöten, eli toivotaan, että meidänkin tyyppi olisi tulossa mieluummin pylly kuin varpaat edellä... Polireissun jälkeen olen toivottavasti viisaampi.
Lähetä kommentti