Pikareissu neuvolaan heitetty taas kerran. Ei ihmeitä tälläkään kertaa, terkkari mittasi rutiinijutut (paitsi hemoglobiinia ei katsottu, kun viimeksi oli 133 ja mun olo ennallaan) ja vähän puhuttiin synnytyksestä ja loppuajan fiiliksistä. Seuraavan kerran tädin pakeille ensi torstaina rv 39+1, jos ei sitä ennen tule lähtöä synnärille.
Äitipolillakaan eivät ole ilmeisesti järin huolissaan Pimun perätilasta, koska posti toi polilta kirjeen ja ajanvarauksen kokoarvioon 28.2. eli päivää ennen laskettua aikaa. Itse ihmettelin noinkin myöhäistä aikaa, mutta Mies järkeili, että kokoarvio tehdään noin myöhään lähinnä siksi, että jos Pimu onkin alatiesynnytykseen liian iso, niin osaavat sit ennakoida ja pistää mut sektioon, eikä tarvitse jäädä jännäilemään tilannetta. On se fiksu Mies.
Että taas vaihteeksi odotellaan, kun ei tässä oikein muutakaan voida. Nyt vaan pitää alkaa bongailla merkkejä synnytyksen käynnistymisestä: supistuksia tuleekin jo toisinaan jonkin verran, mutta nekin lähinnä rasituksessa. Tänään vietin useamman tunnin kaupungilla ostoksilla ja asioita hoitamassa, ja kieltämättä matkalla piti pysähdellä tavallista enemmän ja lepuuttaa selkää ja jalkoja. Silti meinasin olla vielä noheva ja lähteä uudestaan ihmisten ilmoille tänään, kun mennään kaveriporukalla juhlistamaan yhden kaverin synttäreitä. Onpahan riittävästi sosiaalista elämää näin loppumetreillä!
2 kommenttia:
Jännät ajat jo sulla meneillään.
Toivottavasti et sektioon joudu, vaan alatiesynnytys helposti onnistuisi perätilasta huolimatta. :)
Jännät ajat ne on sullakin! ;) En ole vielä uskaltanut onnitella, mutta peukkuja pidetään koko ajan. Toivottavasti kaikki menee siis hyvin!
Lähetä kommentti