Ja ei, otsikko ei valitettavasti viittaa meikäläiseen tai urheiluun. :P Navan alaisista tuntemuksista ei voi enää erehtyä: tyyppi on liikekannalla. Ilahduttavasti tietenkin ilta-aikaan, kun pitäisi yrittää rauhoittua ja käydä nukkumaan...
Eilen illalla pötköteltiin Miehen kanssa sängyssä lueskelemassa, mutta mun lukemisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, kun vähän väliä vatsassa muljahti niin reippaasti, että alkoi vaan naurattaa ja kutittaa. Pari reippainta monotusta tuntui jopa ihan vatsan pinnalla asti, kun tunnustelin alavatsaa kädellä ja yritin telepaattisesti saada tyyppiä asettumaan unimoodiin. Teletappi-yhteydessä on selvästi vielä petraamista, koska muljunta vain jatkui ja jatkui.
Ylihuomenna eli keskiviikkona saavutetaan jälleen yksi etappi, kun raskausviikot pamahtaa uudelle kymmenluvulle ja ollaan jo (ainakin laskennallisesti) yli raskauden puolenvälin. Ei voi kuin ihmetellä, mihin hittoon tää aika oikein menee. Vastahan mä kaulailin vessanpyttyä harva se aamu ja tuskailin, kun vanhat housut puristi, mutta mahaa ei ollut tarpeeksi äitiyshousujen täytteeksi! Muutenkin alkusyksy tuntuu livahtaneen multa täysin ohi: eilen bongasin kaupoista jo ensimmäiset glögit. Hävytöntä, olisivat odottaneet edes marraskuun puolelle. Vaan eipä sillä, itsekin sain inspiraation ja aloitin TTK:n aikana koristejoulukuusen virkkaamisen (projekti, johon hankin langat ja muut tarvikkeet jo viime joulua varten, mutta tuskastuin sittemmin paksun langan virkkaamiseen ja silmukoiden laskemiseen)...
Vapaapäivä jatkukoon nyt rästitehtävien parissa. Odottamassa ainakin kaksi liiketalouden miniesseetä ja pari isompaa kirjoitelmaa, joiden deadlinet alkaa uhkaavasti lähestyä... Huoh. Onneksi jääkaapissa on vielä reilusti Miehen eilisten synttäreiden kunniaksi leivottua marjapiirakkaa ja vaniljakastiketta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti